J. KARJALAINEN - JOTAKIN UUTTA, JOTAKIN VANHAA, JOTAKIN LAINATTUA, JOTAKIN SINISTÄ...

Teksti: © Jaska Riihimaa

 

Näiden sivujen teksti ja discografia on alunperin laadittu levykeräilijöille suunnattuun, RARE-nimiseen alan harrastajien lehteen. Tästä syystä mukana on runsaasti yksityiskohtaista tietoa myös Jukan vähemmän tunnetuista julkaisuista. Tekstiin perustuva artikkeli ilmestyi RAREn numeroissa 22. ja 23. vuosina 1997 ja 1998. Alkuperäisen tekstin laatimiseksi antoivat useat Jukan kanssa työtä tehneet henkilöt korvaamatonta tukea muisteloiden muodossa. Lisäksi taustamateriaalina käytettiin Jukan luvalla Teoston materiaalia, levy-yhtiön tiedotteita, lukuisia lehtiartikkeleita sekä joitakin radiohaastatteluita. Sivuja varten artikkelin sisältöä on hieman muokattu.

Sisältö:
Blueskaava - JOHDATUS J. KARJALAISEN MUSIIKKIIN
Rock’n’ roll -mies: ESIHISTORIAA
J. KARJALAINEN & MUSTAT LASIT (ENSIMMÄINEN ALBUMI)
YÖ KUN SAAPUU HELSINKIIN
TATSUM TISAL
TUNNUSSÄVEL
DORIS
SUOLAA JA MAUSTEITA - JUKKA MAINOSTEN MAAILMASSA
VARAANI
KOOKOSPÄHKINÄKITARA
LUMIPALLO
LIVE
KELTAISESSA TALOSSA
PÄIVÄKIRJA
TÄHTILAMPUN ALLA
VILLEJÄ LUPIINEJA
ELECTRIC SAUNA
Je suis un homme - JUKAN BIISEJÄ RANSKAKSI
LAURA HÄKKISEN SILMÄT
EPILOGI & EDUARDOS AEROPLANE
Discografia

 

Blueskaava - JOHDATUS J. KARJALAISEN MUSIIKKIIN

Jukka Karjalainen tunnetaan mieleenjäävien ja miellyttävien hittikappaleiden tekijänä. Hän on suosittu ja tunnustettu lauluntekijä, joka näyttää vaivattomasti liikkuvan iskelmän ja rockin häilyvässä maastossa. Lähempi tutustuminen taustoihin tuo kuitenkin nopeasti esiin perehtyneisyyden blues- ja countrymusiikkiin, vankan ammattitaidon, määrätietoiset musiikilliset näkemykset sekä ennen kaikkea suuren vaivannäön omien näkemysten toteuttamiseksi. Levyjen kaikki osaset, kotelot mukaanlukien muodostavat aina kokonaisuuden.

Hänen perustuotantonsa vaikuttaa helpolta, kaikkia levytyksiä on joitakin singleraitoja lukuunottamatta jatkuvasti saatavilla. Mutta jos haasteita haluaa, voi alkaa perehtyä yksityiskohtiin sekä muiden hänen tuotannostaan tekemiin tulkintoihin. Jälkimmäisiä riittää T.T. Oksalasta ja Sakari Kuosmasesta aina Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen, hiihtäjäkarpaasi Jari Räsäseen ja Cheetah Digoon asti (älkääkä kysykö, kuka viimeksimainittu on).

Vaikuttajat musiikkiin löytyvät paitsi kantrista, bluegrassista ja soulista myös mustasta bluesista. Nimistä voitaneen mainita James Brown, CCR , J.J. Cale, Doug Sham, Bob Dylan, Robert Johnson, Muddy Waters ja Junior Wells.

Biisien tekemiseen ei yleisesti ottaen ole olemassa mitään salaista blueskaavaa, vaikka Kar-ja-laisen tapauksessa tätä on vahvasti epäilty. Häntä on enemmän tai vähemmän painokkaasti syytetty välillä laskelmoinnistakin. Aikanaan hänen "siviilityönsä" mainostoimistossa oli monille toimittajille jollei ylitsekäymätön asia, niin kuitenkin suuri ihmettelyn aihe. Jukkaa itseään syytökset laskelmoinnista loukkaavat eikä hän ole ikinä nähnyt mitään ristiriitaa mainonnan maailman ja musiikin tekemisen välillä, pikemminkin päinvastoin.

Tapa tehdä biisejä on kuitenkin olemassa. Kitarasta löytyy ensin sointukulkuja, joihin hyräillen syntyy melodioita. Seuraavassa vaiheessa äänitetään demot, joissa soittimia on lisätty, niin että perusta alkaa rakentua. Tätä vaihetta seuraa visuaalinen hahmotus, joka tuo mieleen “maisemakuvia“ ja halutun biisin sävyn. Demovaiheessa keräillään mieleen tulevia sanoja sieltä täältä. Kokonaisuus hakee muotoaan eri versioina, kunnes osat lopulta järjestyvät paikalleen. Jo alusta asti tyyli on säilynyt hyvin samanlaisena, vaikka osaaminen on ajan myötä kasvanut ja lopputulos on yhä taidokkaampi. Demoja ja biisien eri versioita syntyy paljon, osa kehittyy ja osa jää odottamaan oikeaa muotoaan. Studiossa valmiiksi tehdyt kappaleet on yleensä myös käytetty levyillä.

Mielenkiintoinen on Jukan mielipide, että melodioita kyllä syntyisi, mutta sanat vaativat häneltä huomattavasti enemmän työtä ja älyllisempää puuhailua. Juuri tekstit ja niiden musiikkia täydentävät pienet, sattuvat ilmaukset ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin hänen suosionsa perusta. Sanoitukset ovat "sarjakuvamaisia" tarinoita, ne antavat viitteitä ja luovat tunnelmia, mutta eivät kerro lopullista totuutta taikka julista mitään. Ne on tehty pääsääntöisesti suomeksi - kääntäminen on vaikeaa, koska kokonaisuus perustuu usein hyvin pieniin vivahteisiin. Viime aikoina tosin käännöksiä on alkanut ilmaantua; englanniksi, ranskaksi ja jopa portugaliksi! Sanoituksissa on useita "hölynpölyjä" joissa on vain kivalta kuulostava riimi. Tämän tyypin lauluista on jalostunut kupletteja ja musiikin tukena rytmisesti toimivia hokemia.

 

Rock’n’ roll -mies: ESIHISTORIAA

J. Karjalaisen tapauksessa musiikkiuran tarkastelu on mielekästä aloittaa jo lapsuudesta ja kouluajoista. Lapsuuteen liittyivät kaikki tavalliset leikit ja tv-sarjat. Batman oli aikanaan kova sana, samoin lännensarja Virginialainen, joka ehkä on myöhemmin vaikuttanut paitsi laulujen aiheisiin myös musiikilliseen suuntautumiseen. Ensimmäisen "bändinsä" Jukka on muistellut syntyneen alaluokilla The Monkees-ohjelman ansiosta. Tuo bändi oli nimeltään the Bears ja se vain seikkaili eikä mitenkään liittynyt musiikkiin.

Koulussa piirtämiseen liittyvät asiat tuntuivat mielekkäiltä. Piirroksia ja tekstejä syntyi useilla tavoilla, esimerkkinä oma sarjakuvalehti Apina Napina, joka myöhemmin muuttui Noppas-nimiseksi. Roudarikuuluisuus Timo "Soija" Mesimäki oli Jukan lapsuudenystäviä. Kaverukset laativat koulussa hyvinkin monimutkaisia pelejä, joissa Jukan piirustustaito pääsi oikeuksiinsa, taikka toimittivat SoSaPo:n (Soukan Salaisen Poliisin) päiväkirjoja.

Huomattava oli joskus 12-13 vuotiaina osuus televisiosarjaan Minikino. TV-2 etsi koululuokkaa, joka voisi toimittaa omaa ohjelmaa, ja valinta osui Karjalaisen ja Mesimäen ryhmään. Pian kaksikko vastasi käytännössä koko ohjelmatyön tekemisestä muun luokan puolesta. Jaksoja pojille kertyi kaiken kaikkiaan ehkä kymmenkunta, sisältäen juonellisia filmejä ja myös animaatiota.

Musiikista Jukka alkoi varsinaisesti kiinnostua 60-luvun lopussa. Creedencien biisit ja muu kantripainotteinen musiikki sai tuolloin otteen Karjalaisesta.

Tie kulki koulun orkesteriin trumpettia soittamaan, mutta tässä joukossa hän ei oikein viihtynyt - musiikkimaku poikkesi liiaksi kanssasoittajien progressiivisista mieltymyksistä. Koulun bändiin Jukka ei kovasta pyrkimisestä huolimatta päässyt mukaan, koska sen miehitys oli jo täysi. Näistä jutuista kertoi sittemmin biisi ‘Rock’n’roll -mies’.

Jukasta tuntui helpommalta opiskella soittamista itsekseen ja omien biisikehitelmien kautta kuin opettelemalla kurinalaisesti muiden sävellyksiä. Mies harjoitteli kitaraa sekä huuliharppua. Aluksi pari kelanauhuria ja myöhemmin monipuolisempi neliraitakone mahdollistivat musiikillisten kokeilujen aloittamisen, joita aluksi syntyi vain omaksi iloksi.

Samassa koulun orkesterissa soitti naapurin kaveri Pekka Hohtari. Noin 15-vuotiaana Karjalainen hankki sähkökitaran ja Hohtari puolestaan basson. Kaksikko harjoitteli soittamalla Pekan Englannista kielikursseilta tuomien Average White Bandin, James Brownin ja Stevie Wonderin levyjen päälle. Näitä juttuja kuuntelemalla Karjalainen varsinaisesti oppi soittamaan ja samalla imi itseensä myöhemmin kuultavassa määrin soul-vaikutteita. Ensimmäinen "keikka" oli Hohtarin Pekan sisaren kotibileissä, jossa parivaljakon jammailu kiinnosti äänitemusiikkia enemmän.

Omiakin sävellyksiä alkoi syntyä Hohtarin kanssa, jossain vaiheessa periaatteena oli jopa tehdä "joka päivä yksi hitti". Biisit olivat ensin sanattomia "taustamusiikkijuttuja" muuttuen sitten englanninkielisiksi.

Radio-ohjelma "Bluesin vuosikymmenet" ohjasi Jukan musiikillista tietä merkittävästi. Hän nauhoitti tuon ohjelmasarjan kaikki jaksot ja kuuli ensi kerran esimerkiksi Robert Johnsonia, blues kolahti täysillä. Karjalainen oli yrittänyt tehdä englanninkielisiä biisejä. Ohjelmasarjan vaikutuksesta hän mietti tarkemmin asiaa tullen siihen tulokseen, että päästäkseen haluamaansa lopputulokseen hänen olisi käytettävä suomen kieltä. Tässä vaiheessa musiikki alkoi viedä mukanaan, käytännössä kaikki liikenevä aika meni sen parissa.

Nuoruusaikojen harrastuksiin kuului myös kirjoittamista ja kaitafilmien kuvaamista. Menestystä tuli Yleisradion kuunnelmakilpailussa, sillä puhelimen juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä kisassa 1977 heltisi toinen sija. Ideana oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta puhelimitse kaupitteleva myyjä.

 

J. KARJALAINEN & MUSTAT LASIT (ENSIMMÄINEN ALBUMI)

Jukan päivätyö mainostoimistossa tuotti pieniä satunnaisia soolokeikkoja. Ensimmäinen varsinainen bändi syntyi, kun lähistöltä löytyi "Keith Moon -tyyppinen" rumpali Joonas "Jasso" Hölttö, joka täydensi Karjalaisen ja Hohtarin duon trioksi. Bändi soitteli Karjalaisten autotallissa. Erityisesti Jasso oli sitä mieltä, että treenatut biisit olivat niin hyviä, että niitä kannattaisi tarjota levytettäväksi.

Ajatus kauniiden kappaleiden tekemisestä ja niiden levyttämisestä syntyi lopulta jonkinlaisena vastareaktiona punkille. Jukka ei voinut tuolloin oikein ymmärtää punkin ideaa ja sen musiikillisten kulkujen rupisuutta. Sen sijaan usko omaan juttuun ja sen läpimenon mahdollisuuksiin eli vahvana. Hän taltioi demokasetille kymmenkunta biisiä ja tarjosi sitä eri puolille. Menestys oli huono, mm. Johanna hylkäsi kohteliaasti esitetyn tarjouksen.

Eri levy-yhtiöiden laskuun työskennellyt freelance-tuottaja Renne Angelvuo oli kokoamassa Finntrion "comeback" -levyn sisältöä, josta vielä puuttui pari kappaletta. Tähän porukkaan Jukka oli tutustunut soitettuaan huuliharppua trion tv-keikalla. Karjalaisen demokasetista Angelvuo kuulikin Finntrion Tapio Kyöstilältä. Tämä arveli, että kasetilta saattaisivat puuttuvat biisit löytyä. Angelvuo kuunteli saamansa kasetin ja sen tekstit tekivät häneen vaikutuksen. Järjestyneeseen tapaamiseseen Karjalainen tuli mukanaan ruutuvihko, jonka sisältönä oli melkoinen joukko valmiita biisejä. Finntrion kappaleiden valitsemisen sijasta alettiin nyt valmistella J. Karjalaisen omaa levytystä.

Kokeneena, asioista innostuvana alan miehenä Angelvuo halusi tehdä tavallista demoa valmiimman kokonaispaketin laskelmineen levy-yhtiöille tarjottavaksi. EMI olisi hänestä tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, mutta se ei tarjoukseen tarttunut, eivät myöskään Finnscandia ja CBS. Karjalaisen musiikki poikkesi silloisesta punkin kyllästämästä ajan hengestä niin vahvasti, ettei sen arvoa täysin tajuttu.

Tarjottuihin biiseihin otti kiinni lopulta Chrisse Schwindtin ja Lasse Mårtensonin Kompass-levy-yhtiö. Yhtiön tuotantopolitiikasta voisivat esimerkkinä olla muutamat saman vuoden muut julkaisut kuten Hasse Wallin ja DDT Jazzbandin levyt taikka Mårtensonin hieno 'Saaristo'-LP. Schwindt suostui nauhoituksen kustantamiseen, mutta ohjeena oli pitää kulut minimissä.

Jukka arveli ensin, että mahdollista olisi saada ulos single omaksi muistoksi. Hänen yllätyksekseen haluttiin julkaista kokonainen LP, joka tuli ulos keväällä 1981. Musiikillinen materiaali on pääosin Karjalaisen nimissä. Tyylillisesti kokonaisuus on hajanainen, mutta toisaalta se esittelee kaikki tulevan J. Karjalais -musiikin peruselementit melko valmiina. Voidaan sanoa, että levy oli miltei Karjalaisen sooloprojekti, koska soittajat eivät muodostaneet vielä mitään varsinaista bändiä.

Mustat Lasit -yhtyeen nimellä homman hoiteli neljä miestä. Jukan (laulu, kitara, mandoliini, piano, huuliharppu, slide-kitara) ohella mukana oli jo aiemmin mainittu Pekka Hohtari (basso). Kun Kompass tarjosi levytyssopimusta soitti Karjalainen Jasson suosituksesta Mikko Kivikarille (kosketinsoittimet). Lupaava uusi rumpali Keimo Hirvonen (rummut ja congat) oli Angelvuon järkkäämänä mukana tuuraamassa. Jasso oli ulkomailla levytyksen aikana - levynjulkistustilaisuuden keikalla ravintola Wellamossa hän oli kuitenkin taas jo soittamassa. Mustat Lasit oli Karjalaiselle tyypillinen "väläys", joka vain tuntui nimenä sopivalta. Oman nimen käyttö viittasi siihen, ettei Jukka halunnut luoda itselleen mitään erillistä hahmoa tai imagoa musiikin tekemistä varten.

Levyllä avusti Angelvuon tilaamana myös Olli Haavisto (haitari, pedal-steel -kitara ja dobro), joka aiemmin oli soittanut mm. Kojon bändissä ja Vanhassa Isännässä. Jukasta "tuntui hyvältä" saada Haaviston kaltainen ammattilainen mukaan. Olli oli myös jonkin verran keikoilla mukana ja tuli myöhemmin yhtyeen vakiojäseneksi.

Angelvuo varasi Martin Brushanen pienen 8-raita kellaristudion maaliskuussa 1981. Ensimmäisen LP:n 'J. Karjalainen ja Mustat Lasit' materiaali tehtiin siellä kolmessa päivässä, käytännössä suorilla otoilla. Ensimmäinen päivä meni studiotekniikkaan perehtymiseen, toinen äänityksiin ja kolmas miksauksiin. Tuottajana toimi Angelvuo. Erikoista oli se, että biisit äänitettiin studiolivenä. Laulumonitoreita käytettiin kontrollina ja ne mikitettiin, myös rumpukopin ovi pidettiin auki. Äänet siis vuosivat ja sekoittuivat eikä tekotapa ollut kovin oikeaoppinen. Studion omistaja Martin Brushane heittikin jopa hanskat tiskiin, kun hänen ehdotuksensa kaikujen lisäämisestä tuotokseen ei mennyt läpi. Jukka kuitenkin muistelee, että levytyssessioissa oli hyvä "tämä me osataan" -tunne.

Ensilevyn kansitaiteesta vastasi Karjalaisen tuleva hovisuunnittelija Kai Kujasalo. Kujasalo oli musiikinharrastaja ja Jukan työtoveri mainostoimistosta. Oli selvää, että häneltä tilattiin levykansi, kun tieto julkaisumahdollisuudesta tuli. Kannen ensimmäinen versio - kollaasi biisien aiheista - hylättiin, mutta toinen luonnos hyväksyttiin. Albumissa oli kunnon yksiosainen kotelo, sisäpussi tekstein ja valokuvin varusteltuna sekä "Mustat Lasit tapetti" -keskiö. Polarvoxin tekemässä uudelleenjulkaisussa on valkoinen sisäpussi ja jäävuorietiketti. CD-versio julkaistiin myöhemmin Pokon kataloogissa.

Levyltä ovat jääneet elämään biisit 'Apinaorkesteri', 'Elina, anna tukkasi kasvaa' sekä 'Kolme cowboyta'. 'Elina...' on varhaisin Karjalaisen levytetyistä biiseistä, se on tehty Professor Longhairin Tavastian 1975 keikan jälkeisissä tunnelmissa.

'Kolme cowboyta' -biisin teksti sytytti jo ensitapaamisella Angelvuon mielenkiinnon ja se arvioitiin etukäteen hittimateriaaliksi. Kappale soikin radiossa kohtuullisen paljon. Sleepy Sleepers esitti sittemmin näppärää lavaversiota 'Kolme gayboyta' ja Veli-Matti Järvenpään poppoolla on ollut biisistä bolero-versio. Amigo-yhtiö julkaisi 1995 promoCD:n, jossa on Andre Chakerin tekemä englanninkielinen käännös 'Three Old Cowboys', esittäjänä Dallas Wayne. Tämä tulkinta oli kohtuullinen radiohitti, mutta myynnissä olevilla äänitteillä käännöstä ei ole saatavissa. Jukka on itse palannut biisiin useina eri sovituksina ja versioina, joista levylle on päässyt Kårenin keikalta 1992 taltioitu raita.

Levyltä lohkaistiin kaksi singleä. Hieman ennen albumia tuli 'Mustat Lasit' / 'Enkeli', Kujasalon kannella ja tapettikeskiöllä varustettuna. Myöhempi 'Kolme cowboyta' / 'Apinaorkesteri' suunnattiin jukeboxeihin.

Mustat Lasit tekivät levytyksen jälkeen jonkin verran pienehköjä keikkoja. Tunnettavuuden kannalta merkittävä esiintyminen oli 1981 kesällä Kaivopuiston sunnuntaikonsertti. Se oli ensi kosketus suureen yleisöön ja sen luomaan fiilikseen.

Bändin rumpali vaihtui vähän myöhemmin, Natsan keikan jälkeen. Vakavammaksi kasvanut touhu ei oikein tuntunut sopivan Jasson kuvioihin, ja mm. tämä esiintyminen meni hänen osaltaan hulinaksi. Haavisto ehdotti keikan jälkeen rumpalin vaihtoa ja Jukka oli asiasta samaa mieltä. Karjalaisen kysellessä seuraavana päivänä Ollilta puhelimitse uutta ehdokasta tämä ojensi puhelimen veljelleen. Janne Haavisto tarttui luuriin ja astui koesoiton jälkeen putiikkiin. Hänen taustastaan löytyvät sellaiset aiemmat nimet kuin TTV ja Babblers. Jälkimmäinen ansaitsee ylimääräisen maininnan, sillä tuon bändin muutkin jäsenet ovat tehneet vakuuttavaa jälkeä myöhemmissä musiikkihommissaan. Babblerseihin kuuluivat Haaviston lisäksi kitaristikyky Mikko Lankinen, trubaduurina viime vuosina tunnetuksi tullut Arto Tamminen sekä Juha "Mieskone" Mieskonen. Babblers teki myös 1980 albumin 'What's All About'.

Haaviston ensimmäinen keikka bändin riveissä oli Iltatähti -ohjelmassa, jossa esitettiin kappaleet 'Elina, anna tukkasi kasvaa' sekä 'Karilla on saksofoni'. Viimeksimainittu biisi oli ehdolla ensilevylle, mutta julkaistiin vasta kolmannella albumilla 'Tatsum Tisal'.

Ensi levyn julkaisun ajoilta on peräisin yksi karjalaisharvinaisuus. Talkin' Machine Needles -nimellä, Renne Records -merkille tehtiin kokeileva omakustannesingle 'Leatni'/'Hatase'. Painosmäärä oli satakunta kappaletta. Singlen biisit äänitettiin kelamankalla. Kannet ovat Karjalaisen käsialaa. Mukana olivat Jukka (laulu B-puolella ja viulu), Papu "Quatro" Haro (laulu A-puolella ja basso) sekä Jasso (rummut). 'Leatni' oli tekstiltään suomalainen biisi, mutta B-puolen 'Hatasella' Karjalainen laulaa keksityllä kielellä mitä nyt sitten laulaakin.

YÖ KUN SAAPUU HELSINKIIN

Nelikko Karjalainen, Hohtari, Kivikari, Haavisto treenasi ennen nauhoituksia paljon esikoisLP:n biisejä ja kokeili Karjalaisen ideoita. Blue Train-jazzbändissä (laulusolistina muuten Sakari Kuosmanen) soittaneet saksofonistit Jukka Tuovinen ja Heikki Keskinen harjoittelivat samalla kämpällä Kasarmintorin reunalla. Miehet kiinnostuivat Mustien Lasien musiikista ja vastavuoroisesti myös Karjalaisen leiri piti kuulemastaan. Kun toista levyä alettiin kasata kokeilivat Jukat Tuovinen ja Karjalainen yhteistyötä jälkimmäisen kotona. Koska homma tuntui toimivan kaverit pyydettiin mukaan, vaikka alunperin ei ollutkaan suunnitelmia laajentaa bändiä. Levynteon jälkeen Tuovinen ja Keskinen liittyivät yhtyeeseen.

Varsinaisen läpimurtonsa Mustat Lasit teki sitten huhtikuussa 1982 julkaistulla LP:llä 'Yö kun saapuu Helsinkiin'. Uuden levyn tyyli oli selkeämmin bluespohjainen, vaikkakaan sen tarkempaa suunnitelmaa siitä ei ollut olemassa - haluttiin vain parantaa musiikillista tulosta ensimmäiseen äänitteeseen verrattuna. Uutta sävyä antoivat nyt puhallinsovitukset, jotka olivat siis Tuovinen-Keskinen -kaksikon käsialaa. Angelvuolla oli käytettävissään Ronnie Kranckin tuolloin omistama Photosonic-studio. Studioaikaa käytettiin viikon-parin verran helmi-maaliskuussa 1982, levyn pohjat valmistuivat reilussa kolmessa päivässä. Äänittäjänä toimi Angelvuo ja hän oli myös albumin tuottaja Karjalaisen ohella.

Miehitys oli seuraava: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Hohtari (basso), Mikko Kivikari (kosketinsoittimet), Janne Haavisto (rummut ja congat), Jukka Tuovinen (altto-, sopraano ja baritonisaksofoni) sekä Heikki Keskinen (tenorisaksofoni). Kannen teki työn kautta tuttu kaveri Löde Lötjönen - vielä tässä vaiheessa Jukalla oli idea, jonka mukaan aina uudet henkilöt suunnittelisivat uusien albumien kannet. Sisäpussiin painettiin biisien sanat, yksin omalle puolelleen 'Ankkurinappi', joka olikin nimikappaleen ohella albumin suuri hitti. Se irroitettiin myös automaatteihin suunnatuksi singleksi, jonka B-puolelta löytyy 'Teräsmies'.

'Ankkurinappi' oli äänityksissä hankala kappale. Ensimmäinen sovitus siitä oli rytmiltään tangomainen, eikä sitä saatu alkuunkaan toimimaan. Viikon päätteeksi, perjantai-iltana porukka pani kamat kasaan ja painui kaljalle. Seuraavana aamupäivänä, sopivan herkistyneessä mielenvireessä tultiin taas studiolle. Bändi kokeili ensitöikseen 'Ankkurinappiin' suoraa komppia ja rauhallisempaa tempoa. Angelvuo ehti nipin napin saada äänityspöydän edes jonkinlaiseen lyöntiin ja nauhan pyörimään - linja oli löytynyt. Biisi otettiin samaan tyyliin muutamia kertoja uudelleen, mutta versiot huononivat jatkuvasti. Tämä ensiversio julkaistiin ja se osuikin todella kohdalleen. 'Ankkurinapin' voitiin hyvin arvioida muodostuvan albumin suosituimmaksi kappaleeksi.

Yli kymmenen vuotta myöhemmin myös toisesta LP:n kappaleesta tuli menestys. Kyseessä oli tietenkin 'Sankarit'. Se adoptoitiin (vasten alkuperäisen tekstin sanomaa) 1995 maailmanmestaruuden voittaneen Suomen jääkiekkojoukkueen voitonlau-luk-si. Erilaisten mullikuorojen tv-esitysten myötä kappale nousi hitiksi. Originaalibiisin kokoelmille lainaamisen lisäksi tehtiin aina-kin yksi erillinen, neljä eri miksausta sisältävä CD. Siinä kappaleen esittävät Sakari Kuosmanen ja Pate Mustajärvi jääkiekkomaajoukkueen "tukemana". Kansallistuntuntoa versiot ilman muuta kohottavat, mutta muuten tulkinnat eivät kovin suuriin musiikillisiin sfääreihin yllä. 'Sankarit' biisistä on myös kokeilumielessä nauhoitettu englanninkielinen Chaker-käännös 'Heroes'. Biisin laulaa Dallas Wayne, mutta sitä ei ainakaan vielä ole julkaistu.

'Yö kun saapuu Helsinkiin' julkaistiin ensiLP:n tapaan uudelleen Polarvoxin toimesta ja
CD myöhemmin Pokon kautta.

Levy alkoi saavuttaa suosiota varsinaisesti vasta onnistuneen keikkakesän jälkeen - albumia kun ei varsinaisesti mainostettu missään. Kesän tahti oli varsin rauhallinen, mutta tärkeimmillä festareilla bändi nähtiin, samoin muutamilla tavallisilla lavakeikoilla. Ohjelmisto koostui kokonaan Mustien Lasien omasta tuotannosta. Tässä vaiheessa keikkakalusto oli sangen kevyttä ja tapauskohtaisesti vuokrattua. Myös Ruotsin puolella Skeppetissä oli pari (epäonnistunutta) keikkaa. Tuolta matkalta mukaan tarttui kuitenkin uusi, Karjalaisen työskentelyä lavalla tukenut kitaristi Reijo Turkka. Turkka keikkaili tämän jälkeen Mustien Lasien mukana muutamien kuukausien ajan, mutta ei ollut levytyssessioissa. Hänen poistuttuaan kuvioista tuli yhtyeen vakiojäseneksi jo aiemmin mainittu Olli Haavisto.

TATSUM TISAL

Syksyllä 1982 alkoi kertyä uusia kappaleita, ja tavoite oli saada aikaan uusi, aiempien kanssa samaa linjaa noudattava albumi seuraavan vuoden alkupuolella. Keikkoja tehtiin jonkin verran, ja niillä testattiin uusia biisejä.

Samoihin aikoihin Jukka tapasi jossakin bileissä nuoren trumpetistin, Antero Prihan. Vaikutuksen teki miehen temppu soittaa instrumenttiaan nappulat alaspäin. Tapaaminen johti siihen, että myös Priha liittyi Mustiin laseihin.

Kompass-yhtiö joutui vaikeuksiin ja Karjalainen oli muutenkin tyytymätön sen tapaan hoitaa asioita. Hän ilmoitti Chrisse Schwindtille yhteistyön päättyvän, ja näin sitten tapahtuikin. Seuraavan levyn nauhat pantiin purkkiin Pokoa varten. Äänitykset tehtiin vuoden 1982 marras-joulukuussa Bel-Air -kellaristudiossa, äänittäjänä toimi Make Törrönen. Tuottajina olivat jälleen Karjalainen ja Angelvuo.

Äänityssessioista ei ole kovin mukavia muistoja, vaikka levytysbudjetti olikin kasvanut aiemmasta. Soundit olivat kehnohkot, sanoitukset vähän sinnepäin ja koko homma hieman väkinäistä yrittämistä. Karjalaisen mukaan nyt puuttui se rämäkkyys, joka oli läsnä aiemmilla kerroilla. Viimeistelykin oli pientä soheltamista, sillä kaikki bändin jäsenet tuntuivat olevan mukana miksaamisessa. Kieltämättä joissakin biiseissä on käytetty ylimääräiseltä kuulostavia kaikuja ja muita efektejä. Vuoden 1983 alkupuolella tuli kuitenkin ulos aivan hyvä julkaisu, LP 'Tatsum Tisal'. Sen kansi oli kolmikon Karjalainen, Papu Haro ja Riitta Kurkela yhteistyötä.

Albumin hitit olivat tällä kertaa vanhaa tuotantoa oleva 'Karilla on saksofoni' sekä Jukan mielestä yksi hänen uransa vahvoista biiseistä, 'Pelastusrengas'. Jälkimmäinen julkaistiin singlellä, jonka A-puolella oli nimikappale 'Tatsum Tisal'. 'Pelastusrenkaasta' on tehty 1990-luvun taitteessa cover-versio, Jukan omalla J-Sävel -merkillä julkaistu single. Siinä Karjalaisen eno, vanhan tanssimusiikin tulkki Kalevi Nyman tulkitsee biisin 50-luvun tangon tyyliin. Raita on kuultavissa myös Nymanin kasetilla. Lisäksi 'Pelastusrenkaasta' on tehty André Chakerin kanssa demokäännös 'Lifeline'.

Albumin päättää klassikoksi muodostunut 'Tiellä taas'. Sen ensimmäinen versio syntyi keikkabusissa matkalla Helsingistä Tampereelle ja äänitettiin Walkman-nauhuriin. Sittemmin biisi otettiin myös live-esityksenä 'Mikä mahtaa olla in' -singlen B-puoleksi.

'Tatsum Tisal' -albumilla soittivat Karjalaisen (laulu, kitara ja huuliharppu) lisäksi Pekka Hohtari (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, kissalauta ja pedal-steel), Jukka Tuovinen (altto-, sopraano ja baritonisaksofoni), Heikki Keskinen (tenorisaksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijana Upi Sorvali (congat). Helmikuussa järjestettiin menestyksekäs kiertue, jonka lähes jokainen keikka oli loppuunmyyty.

Yhtyeen kokoonpano muuttui levytyksen jälkeen, sillä saksofonisti Keskinen lähti Sleeppareitten rundille. Kesällä tuli basistiksi Hohtarin tilalle Pekka "Ajokoira" Lehti. Hohtari joutui työesteiden takia jäämään silloin tällöin keikoilta pois. Tuuraajana toimi Lehti, ja tämä kuvio johti vakiojäsenyyteen. Renne Angelvuo puolestaan keskittyi kokonaan mainonnan mailmaan ja jäi hänkin pois porukasta.

Heinäkuussa 1983 julkaistiin omassa sessiossaan äänitetty single 'Riley'/'Jussi olet hyvä'. Singlen kansi on hauska pilkullisine autoineen. Se on Jukan työtoverin, Unto Jäsbergin käsialaa, ja siinä käytetty idea oli jäänyt mieleen miesten Pariisiin suuntautuneelta messumatkalta. 'Riley'-biisin erikoisuutena on suoraan Jokapojan autokirjasta lainattu sanoitus. B-puoli taas on tajunnanvirtabiisi, "nauha pyörimään" -periaatteella tekstitetty kappale. Tajunnanvirrassa ajelehtivat mm. muistot Jukan mikkeliläisistä isovanhemmista ja Jukan isän kertomasta tapauksesta, jossa isoäiti poltti uunissa reissuiltaan palaavan pelimanni-isoisän haitarin.

 

TUNNUSSÄVEL

Levy-yhtiön(kin) mukaan Mustat Lasit oli nimenomaan lavabändi, joten tuntui luontevalta julkaista uusi albumi keikalta nauhoitettuna. Ajatuksena oli tehdä live-LP, jossa suunnilleen kaikki kappaleet olisivat ennenkuulumattomia. Tavastialta nauhoitettiin pari keikkaa, joista parempi siirrettiin levylle.

Marraskuussa 1983 julkaistiin live-lp 'Tunnussävel', joka oli taltioitu 11.8.83 Helsingin Tavastialla käyttäen MTV:n äänitysautoa sekä MTV:n musiikkistudiolla 4.10.83. Äänittäjinä toimivat Jorma Hämäläinen ja Robert De Godzinsky. Miksaukset tekivät Jorma Hämäläinen, Jussi Tegelman ja Olli Haavisto.

Yhtye esiintyi nyt kokoonpanolla J. Karjalainen (laulu ja kitara), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, kissalauta, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti). Levyn tuottajina toimivat Olli Haavisto ja Jussi Tegelman. Kannen suunnittelu oli jälleen Kai Kujasalon, ja lähes kaikkien albumien kannet myös tästä eteenpäin ovat hänen työtään.

Mukaan tuli hyvin erilaisia biisejä. Jo kertaalleen levytettyä tuotantoa olivat uusina versioina 'Riley' ja 'Jussi olet hyvä' sekä 'Karilla on saksofoni', joka nyt toimii paremmin kuin alkuperäisesityksenä. Kasettiversiolla oli kuultavissa Kompass-kauden hitit 'Ankkurinappi' ja 'Elina anna tukkasi kasvaa', jotka eivät vinyylille mahtuneet. Myöhemmin julkaistulta CD-versiolta ne löytyvät, vaikka CD:n kotelo toista väittääkin.

Nimikappale kuullaan kahteen otteeseen. Se on Jukan äänilevyltä löytämä Bluesbrothers-henkinen biisi, alkujaan Bee Houstonin 'Freddy´s Bag'. 'En jaksa enää isä' oli aiempaa, levyttämättä jäänyttä tuotantoa ja 'Rytmikone' puolestaan edusti uusia biisejä.

'Neiti Huhtikuu' on musiikkia Anssi Mänttärin elokuvaan "Huhtikuu on kuukausista julmin". Sitä varten kappale nauhoitettiin jo kertaalleen, mutta 'Tunnussävelelle' tehtiin uusi versio. Biisi ei siis ole live-taltiointi. Se äänitettiin MTV:n musiikkistudiolla 4.10.83 samoin kuin raita 'Kaunis kesäyö'. Samassa sessiossa tehtiin vielä biisistä 'Riley' ska-versio, jota ei koskaan julkaistu.

'Tunnussävel' jäi hyvään sisältöönsä nähden Karjalaisen aliarvostetuimmaksi levyksi ja myynnin kannalta se oli floppi. Albumi on musiikillisesti hyvä ja suhteellisen ehyt kokonaisuus. Ostavan yleisön joukossa liveidea ei tullut kuitenkaan hyväksytyksi. Myyntiä söi myös samoihin aikoihin kauppoihin ilmestynyt, Polarvoxin julkaisema J. Karjalaisen & Mustien Lasien 'Kokoelma'. Se oli yhdistelmä kahden ensimmäisen levyn biiseistä Kompass-yhtiön myymiltä masternauhoilta. Vaikka Jukka ei kovin ilahtunut 'Kokoelman' julkaisusta ollutkaan, hän oli kuitenkin mukana sen kannen suunnittelussa.

Kova julkaisutahti ja homman väkinäisyys sai Karjalaisen haluamaan levytyksiin entistä pidempää taukoa. Hänen näkemyksensä oli, että seuraavasta levystä oli tultava tosi hyvä, taikka muussa tapauksessa homma lopahtaisi käsiin. ‘Tunnussävel’ päättääkin Karjalaisen ensimmäisen musiikillisen kehityskaaren, muotoaan hakevan uran alkuvaiheen.

Mustien Lasien keikkojen ohella Jukka teki 1983 - 85 yksittäisiä soolo- ja useampia duokeikkoja. Parina oli nuori basistilupaus Mitja Tuurala, johon Karjalainen oli tutustunut Lepakon keikalla vuodenvaihteen 1981-82 tietämissä. Syyskuussa 1983 Jukka bongasi miehen mukaan keikalleen Lahteen ja duo Jinx oli syntynyt. Mitja oli Karjalaselle nuoresta iästään huolimatta varsinainen tutkapari, jonka kanssa jammailu sujui hienosti. Ohjelmistoon kuului pelkästään 1920-40 lukujen bluesia. Joillakin keikoilla oli mukana Janne Haavisto.

Jinxiä on kuultavissa myös levyllä, sillä jostain pikkujoulusta taltitoitiin kasettimankalla Muddy Watersin biisi 'I Can't Be Satisfied'. Nauhoitus päätyi Järvenpään Blues-Jazz diggareitten 1983 kustantaman singlen A-puolelle, jossa kaksikko esiintyy salanimillä Joker Jay (=Jukka) ja Polar Slim (=Mitja). Levykeräilijöille tämä julkaisu on hieman kiusallinen, sillä painosmäärä oli suhteellisen pieni, muistikuvien mukaan n. 300 kpl.

Toinen näiden aikojen sivuprojekti oli Papu ja Pojat; yhtye jossa soittivat samoissa koulu- ym. ympyröissä pyörineet Pekka Lehti (basso), Mitja Tuurala (urut), Mikko Lankinen (kitara), Janne Haavisto (rummut) ja Helena "Papu" Haro (laulu). Yhtyeen sävellykset ja sanoitukset olivat pääosin Jukan käsialaa, häneltä käyttämättä jääneitä biisejä. Parilla Jukan mainoksella hoidettiin porukalle 1983 Kuopioon viikonlopuksi studio. Mainosbiisit olivat 'Voilaulu' sekä Suomen kuntourheiluliitolle tehty 'Viisas liikunta - vireä sydän'. Kummallakin muuten laulaa Sakari Kuosmanen ja viimeksimainitusta on tehty 7" single, esittäjänä Saku ja lapset. Kuopiossa Papu ja Pojat nauhoitti kymmenkunta biisiä Karjalaisen toimiessa tuottajana. Koska Poko ei halunnut kustantaa materiaalia se meni Polarvoxille. Kävi kuitenkin niin, että vain kolme kappaleista pääsi levylle heti nauhoituksen jälkeen ja vasta 1990 julkaistiin yhtyeen LP/CD.

Papu ja Pojat -levyjen joukossa on yksi merkittävä harvinaisuus. LP:n julkaisuun liittyen haluttiin lisää materiaalia. Ranskankielisistä biiseistä 'Sibelle' ja 'Sauvage' tehtiinkin Polarvoxille 12" koelevy, ja myös jonkin verran kansia painettiin. Varsinainen levy ja biisit jäivät kuitenkin julkaisematta. Kappaleet ovat Jukan säveltämiä ja Papu Haron sanoituksia.

 

DORIS

Jos ‘Tunnussävel’ -albumiin päättyi ensimmäinen kehitysvaihe, aloitti tuleva albumi ‘Doris’ selkeästi toisen kauden. Nyt onnistui Karjalaisen mukaan soiton lisäksi ensimmäisen kerran myös soundipuoli. Tästä ansio lankeaa paitsi kehittyneelle osaamiselle myös kunnollisille olosuhteille. Siirryttiin käyttämään korkeatasoista Finnvox-studiota ja äänitysnappuloihin tuli alan konkari Risto Hemmi.

Ensi tuntuma tähän ympäristöön saatiin jo toukokuussa 1984, kun kesäkiertuetta silmällä pitäen äänitettiin single 'Oi mikä ihana ilta' / 'Blues on mun kaveri'. A-puolesta tuli yksi vuoden soitetuimpia kappaleita. Biisit tehtiin (lähes) 100%-studiolivenä, levyn kansi on Papu Haron käsialaa. Samassa kuussa J. Karjalainen & Mustat Lasit edusti Suomea "Eurorock ‘84" -tapahtumassa Nürnbergissa.

Uutta albumia valmisteltiin huolella. Keikoilla soitettiin treenausmielessä sen kappaleita ja muutenkin hommaan paneuduttiin tosissaan. Paineita oli 'Tunnussävelen' huonon menestyksen takia. Tammikuussa 1985 saatiin kuultavaksi albumia enteilevä pikkukiekko 'Doris'/'Lallin kumautus'. Nimikappale kuului sarjaan “etukäteen hiteiksi luokiteltavat biisit“ ja single nousikin listojen kärkeen heti ilmestyttyään. Kappaleesta tehtiin Jukan itsensä ideoima video, joka esitettiin kevään aikana muutaman kerran televisiossa. Suosion nousu tuli tarpeelliseen aikaan. Keikoilla väki oli jo alkanut harventua, vaikka bändi sinänsä oli soittotaidoiltaan kehittynyt todella kovan luokan tekijäksi.

‘Doris’ -biisin syntyhistoria on monivaiheinen. Kokonaisuutta inspiroi Pedro’s Heavy Gentlemenin ‘Matushka’. Ensin oli olemassa vain “slaavilainen“ melodia-aihio. Sanoitukselliset ideat olivat synteesi Jukan työkaverin Aake Kallialan tavasta kutsua naisia “doriksiksi“ sekä Floridassa automatkalla kuullun kantrikappaleen sanoituksesta (“you took my heart but I need it back“). Doris assosioi nimeen Boris ja se puolestaan keskeneräiseen slaavilaiseen melodiaan ja kaikki tämä yhdessä tuotti uuden hitin. Keikalla ‘Doris’ esitettiin ensimmäisen kerran vuorokauden sisällä syntymisestään.

Kultalevyksi myynyt LP tehtiin Finnvox-studiossa vuodenvaihteessa 1984-85 ja se julkaistiin helmikuussa. Äänittäjänä ja miksaajana toimi Risto Hemmi. Toisena miksaajana ja tuottajana oli Olli Haavisto. Instrumentit 'Doriksella' jakautuivat seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano ja urut), Janne Haavisto (rummut), Olli Haavisto (kitara, lap steel, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti).

Musiikillisesti albumi oli linjan mukaisesti sekoitus eri blues-pohjaisia tyylejä, voidaanpa paria biisiä pitää vaikkapa sujuvana "yökerhosoulina".

'Lallin kumautus' oli 'Ritari jätkä' -nimisen biisin ohella kasettiversion bonus. Näitä kappaleita ei ole otettu CD:llekään mukaan. ‘Lallin kumautus’, "ZZ Top -tyyppinen" raita oli alkujaan nimeltään ‘Herra blues’. Biisinnimen takana on drinkkiohje, joka kerrottakoon myös tässä: 1 osa lakkalikööriä, 1 osa yhden tähden jaloviinaa ja 1 pieni jää. Itse musiikki on syntynyt keikkabussin rallatteluista.

Keikkoja 'Doriksen' aikoihin tehtiin suhteellisen paljon ja niitä on luonnehdittu niin, ettei bändillä ollut koskaan mitään valmista biisilistaa. Kappaleet valittiin kulloisenkin tunnelman mukaan. Lisäksi joukossa oli pelkästään akustisesti toteutettavia kappaleita ja toteutuksessa instrumentteja vaihdeltiin.

Albumilta lohkaistiin vielä yksi single lokakuussa 1985, 'Mikä mahtaa olla in'. Sen teksti on kaikessa naiviudessaan otettu suoraan Anna-lehden tuolloiselta "In & Out" -palstalta. B-puolella on Mikkelissä Stopparin keikalta äänitetty nopea live-versio biisistä 'Tiellä taas'. Tällä biisillä tuuraa Kantonen koskettimissa Kivikaria. Mustia Laseja oli moitittu siitä, että kappaleiden lavaversiot olivat hyvin samanlaisia kuin levytetyt - asia, jota bändi ei välttämättä olisi allekirjoittanut. Joka tapauksessa singlelle haluttiin tästä syystä erilainen versio jostain sopivasta biisistä. Mikkelissä äänitettiin keikka kasiraitamankalla, ja materiaalista valittiin paras otos.

 

SUOLAA JA MAUSTEITA - JUKKA MAINOSTEN MAAILMASSA

 

Vuonna 1985 J. Karjalainen & Mustat Lasit teki noin sata keikkaa ja tuon vuoden aikana kypsyi Jukan päätös jättää päivätyönsä mainostoimistossa. Tämä päätös meni toteen kevättalvella 1986. Lieneekin syytä tehdä pieni katsaus myös tähän osa-alueeseen, onhan se ollut paitsi uralle leimaa antava erikoispiirre, myös mielenkiintoinen tuotannon kokonaisuuden kannalta. Lisäksi useimmat levyjen kannet ovat Jukan tuolloisten työtovereiden tekemiä.

Armeijan jälkeen Karjalainen pääsi 1977 harjoittelijaksi mainostoimisto SEK:n. Se haki palvelukseensa uusia kykyjä, Jukan äiti huomasi ilmoituksen, suositteli pojalleen harjoittelijaksi hakeutumista ja työ mainonnan parissa sai alkunsa.

Toimistossa Karjalainen ystävystyi bluesia diggaavan kollegan Harry Finèrin kanssa, joka Jukan vierailuilla sai kuullakseen demoäänityksiä tämän biiseistä. Näiltä ajoilta ovat peräisin esimerkiksi Hohtarin kanssa tehdyt hitit 'Ankkurinappi' ja 'Kolme cowboyta'. Omalta osaltaan Finer myös luotsasi Jukkaa bluesin maailmaan.

Karjalainen sävelsi monta mainosmusiikkia toimistoon ostamallaan "satasen Landolalla", jonka kaulaan syntyi aina lovi, kun uusi homma oli hanskassa. Teoston listoilla Karjalaisen nimiin joko sanoituksen ja/tai sävellyksen tekijänä on merkitty reilu kolmisenkymmentä eri aikojen mainossävelmää. Osa on SEK:n ajoilta, mutta mukana on myös omana työnä syntyneitä. Luettelo näistä on liitetty diskografiaan mukaan, jos kohta listoihin merkitsemättömiäkin sävelmiä on vielä varmasti olemassa. Musiikkia ja sanoituksia on syntynyt kaupallisten tiedotteiden lisäksi jonkin verran myös muuhun valistukseen ja markkinointiin. Osa tähän tarkoitukseen tehdyistä kappaleista on levytettykin.

Vaikka onkin ammattilainen mainonnan tekemisessä, niin ääntään Jukka ei ole halunnut koskaan tälle työlle uhrata. Ainoat ääniraidat, joilla hän itse esiintyy ovat Lähekkäin-hammastahnan (Finerin biisi, vain sovitus on Jukan) ja Chymos Oy:n Tropic-mehujen (Karjalainen-Kuusi -kaksikon käsialaa) mainospalat.

Mainostoimiston palveluksessa oleva rock´n´ roll -mies oli monille toimittajille kummajainen, ja aiheeseen liittyvät kyselyt haastatteluissa Jukka koki kohtuullisen suureksi lisärasitteeksi. Alkuaikoina keikkailun ja musiikin tekemisen pystyi suhteellisen hyvin lomittamaan toisiinsa, mutta keikkojen lisääntyessä kaksi päällekkäistä hommaa alkoi käydä rasittavaksi. Ennen lopullista siirtymistään päätoimiseksi muusikoksi Jukka kokeili neljän kuukauden virkavapautta ja keikkojen jaksottamista lyhyisiin kiertueisiin ja viikonloppuihin. 'Doriksen' menestyksen ja runsaan keikkailun kypsyttämänä syntyi lopulta päätös SEK:n jättämisestä. Tuonkin ajan jälkeen on musiikkia ja sanoituksia syntynyt mainoksiin free-lance -pohjalta.

SEK:n liittyy nauhoitettujen äänitteiden lisäksi yksi keräilijöitä harmittava vinyylijulkaisu. Photosonic-studiolla tehtiin 1982 SEK:n tuolloiselle hallituksen puheenjohtajalle, Eero Kinnuselle 50-vuotis syntymäpäivälahjaksi vanhaa savikiekkoa jäljittelevä 12" maksisingle 'SEK:n lipputanko'/'SEK:n lippulaulu'. A-puolen biisi on Jukan säveltämä ja yhdessä Kari Mannerlan kanssa sanoittama. Sanoitusta inspiroi pitkä päivänsankari. B-puolella on Jukka Tuovisen instrumentaali fanfaari. Levyllä esiintyy Jukan kanssa Mustat Lasit. Ruskeaan, lipuin koristeltuun pussiin pakattua maksisingleä painettiin vain muutamia kappaleita.

 

VARAANI

Helmikuussa 1986 julkaistiin Karjalaisen seitsemäs LP 'Varaani' , jota edelsi singlehitti 'Sekaisin', B-puolellaan biisi 'Skippadi, skappadi'. Singlen kansi oli Jinx-duon kuvaussessioista marraskuulta 1985.

Uusi albumi muodostaa yhdessä ‘Doriksen’ kanssa tavallaan kokonaisuuden. Soundit, biisien tyyli ja kansitaide ovat hyvin yhtenevät. Bändin linja oli löytynyt, ja tästä eteenpäin se jatkoi tasaisen laadukasta tahtia aina hajoamiseensa saakka. Tuotantoryhmä oli sekin suunnilleen sama kuin edellisellä levyllä. Studio oli Finnvox, äänittäjä ja miksaaja Risto Hemmi, toinen miksaaja ja tuottaja Olli Haavisto. Ajankohta äänityksille oli vuodenvaihde 1985-86.

Musiikista miehet vastasivat seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, mandoliini, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (piano, urut ja haitari), Janne Haavisto(rummut), Olli Haavisto (kitara, pedal-steel ja dobro), Jukka Tuovinen (saksofoni ja piano), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijana neljällä kappaleella Seppo Kantonen (piano).

'Varaani' on siis samankaltainen kuin edeltäjänsä, joskin sitä eheämpi. Varsinaista kokonaisuutta biisit eivät nytkään muodosta. Tavoitteena oli saada mukaan jonkin verran enemmän akustisia instrumentteja. Bändin jäsenten musiikkimaku toi mukaan meksikolaisvaikutteet, joissa nämä soittimet pääsivätkin oikeuksiinsa. Jukalle tuotti lähinnä päänvaivaa kappaleiden sijoittelu albumille. Juttu ratkesi, kun levypuoliskoista (selkä- ja mahapuolesta) tehtiin eri mittaiset ja tyylillisesti hieman erilaiset. A-puolen biisit ovat kevyempiä B-sivun ollessa vakavahenkisempi tai herkempi.

Etukäteen ei nyt ollut niin varmaa ehdokasta albumin “ykkösbiisiksi“ kuin aiemmilla kerroilla. Epe Helenius nosti materiaalista singleksi mainitun kappaleen ‘Sekaisin’, josta tulikin sitten menestys.

Nimikappale on tex-mex -henkinen tarina. Lievä henkinen takaisku koettiin, kun kävi ilmi, ettei Meksikossa ole varaaneja kuten Jukka laulua tehdessään oli olettanut. Yksi albumin huippukohtia on eittämättä päätösbiisi 'Mä meen'. Se kertoo Karjalaisen tavasta tehdä lauluja, "laskea kanootti vesille ja katsoa mitä tapahtuu", ja se on hänelle itselleen yksi uransa vahvoista, "vääjäämättömistä" lauluista.

Levynteon jälkeen kitaristi Olli Haavisto vaihtui Mikko Lankiseen. Haavisto oli jo jonkin aikaa tehnyt lähtöä yhtyeestä, ja päätöksen lopulta kypsyessä tehtiin vielä tämä yhteinen levy. Babblers, Papu&Pojat ja Soul -bändeistä tutulle Lankiselle soitettiin pari kertaa ja hänet saatiin houkuteltua rock-tähteyden tielle. Lankinen poikkesi soittotyyliltään paljon Haavistosta, sillä hänen juurensa ovat lähempänä Suomi-beatia ja Albert Järvis-venyttelyä kuin countrymeininkiä.

Keväällä alkoi bändin tiivis keikkailu, joka jatkui syksyyn asti. Raha-automaatteja varten otettiin elokuussa singlelle biisit 'Irmeli'/’Mä meen'. 'Varaani'-LP rikkoi sekä kulta- että timanttilevyrajan vuonna 1986.

Pitkälti Mustien Lasien miehistöstä koostettiin kesällä 1986 Cosmic Zagar and His Famous Soulmen Featuring the Mulats on Horns with Zagarettes and Friends. Kyseessä oli bändi, joka syntyi keikattomana aikana tarpeesta soittaa soulia. Ideamiehinä olivat Janne Haavisto ja Sakari Kuosmanen. Bändi teki muutamia kymmeniä keikkoja. Vaihtuvissa kokoonpanoissa oli mukana viljalti soittajia. Ainakin kosminen Sakari Kuosmanen, Mustien Lasien Haavistot, Keskinen, Priha, Tuovinen, Kivikari, Kantonen ja Lankinen plus muuta porukkaa kuten Pasi ja Tomi Ervi, Markku Veijonsuo, Junior Simola sekä Kaija "Koo" Kokkola. Samaa perinnettä jatkettiin sittemmin Valgård-klubilla, jossa keväällä 1987 Mustien Lasien porukka soitteli soulia yhdessä Billy Carsonin kanssa.

KOOKOSPÄHKINÄKITARA

Seuraavalla albumillaan bändi halusi näyttää pystyvänsä vielä enempään kuin mitä edellisellä, jo kovan tason ‘Varaanilla’ oli esittänyt. Levyä oli helppo lähteä tekemään, koska edellinen suuri kaupallinen menestys vapautti bändin näistä paineista. Uusia kappaleita alkoi syntyä jo 1986 kevään ja kesän aikana, ja lokakuussa niiden muoto oli valmis.

Tammikuussa Mustat Lasit lähti tiiviille kiertueelle eri puolille Suomea. Kalenterissa oli lähes 30 keikkaa, joilla levylle tarkoitettuja biisejä hiottiin. Joulun alla pidettiin lisäksi poikkeuksellinen parin viikon harjoittelujakso. Tammikuun lopussa mentiin studioon, jossa työskenneltiin kuukauden päivät. Kahdeksas LP, kultalevyksi myynyt 'Kookospähkinäkitara' julkaistiin sitten huhtikuun alussa 1987. Albumia edelsi maaliskuun alussa listojen kärkeen nousut single 'Runo'/'Hölösuu'.

‘Runo’ oli taas niitä kappaleita, joiden bändi jo etukäteen arveli menestyvän - kuten sitten kävikin. Se oli vuosien varrella kypsynyt ja rakentunut kokonaisuus, jossa runo onkin ihminen, ei kirja taikka vastaava luomus. Ensimmäinen sointukulku on syntynyt jo Jukan ylioppilaskirjoitusten aikaan hänen lähtiessään englannin kokeeseen.

'Kookospähkinäkitara' äänitettiin Finnvoxissa, tammi-helmikuun 1987 aikana. Äänittäjänä ja miksaajana oli Risto Hemmi, tuotanto oli melko kollektiivista, eikä erityistä tuottajaa myöskään kotelon tiedoissa mainita.

Yhtye esiintyi nyt seuraavassa koostumuksessa: J. Karjalainen (laulu, kitara ja huuliharppu), Pekka Lehti (basso), Mikko Kivikari (sähköpiano, urut ja moog), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijoina Mongo Aaltonen (percussion), Markku Veijonsuo (pasuuna) ja Olli Haavisto (pedal-steel).

Tyylillisesti huomattavin muutos oli kokonaisuuden selkeä funk-painotus. Bändin osaaminen oli kehittynyt niin, että se pystyi ottamaan tämän haasteen hyvin vastaan. Sanoitusten osalta alkoivat kehittyä biisikohtaiset, selkeämmin rakennetut kokonaisuudet - esimerkkinä sadunomainen ‘Tulppaani ja sadepisara’. Sanat biiseissä kulkivat nyt myös enemmän omia teitään, vaikka kappaleet kokonaisuutena pysyvätkin hyvin koossa.

Nimikappaleessa palataan lapsuusmuistoihin.’Kookospähkinäkitara’ on samalla kolmas osa “nuoruustrilogiaa“, jonka aikaisemmat osat olivat ‘Rock’n’roll -mies’ ja ‘Iltapäivän ratoksi’. Viimeksimainittu kertoo Jukan läpimurtokeikasta Kaivopuistossa 1981, ‘Rock’n’roll -mies’ puolestaan koulun bändiin pyrkimisestä.

‘Vanha virsi’ oli virsikirjauudistusta arvosteleva, ensimmäinen varsinaisesti kantaaottava karjalaisbiisi. Samalla se oli ainut accapella-tyyppinen kappale, jota Mustat Lasit esitti. Stemmasovitukset tätä varten teki Kati Bergman.

Levyn A-puolen (jota sitäkään enää ole ei...) päätti J.J. Cale -vaikutteinen ‘Yön otukset’. Sen tilalle oli tarkoitus alunperin tulla katusoittajasta kertovan ‘Vanha Elvis’ -nimisen kappaleen. ‘Vanha Elvis’ tuntui kuitenkin liian pitkältä ja paatokselliselta. Tilalle syntyi poikkeuksellisen nopeasti korvaava biisi - sävellys illalla studion jälkeen, viimeistely aamuyön tunteina ja levytys seuraavana aamuna.

Päätösraitana on yksi ehkä Karjalaisen parhaimmista teksteistä, ‘Eläimistä eräälle’. Sen idea on kuvata rakkautta rakkauden itsensä kertomana. Esikuvana oli James Brownin biisi ‘King Heroine’, jossa kertojana on vähemmän romanttinen aine, heroiini.

Marraskuussa Poko julkaisi Klassikot -sarjaan kuuluvan mini-LP:n, jonka erikoisuutena on 'Sekaisin' -biisin remixattu versio. Suunnitelmissa oli myös Werner-Söderströmin kanssa valokuva-tekstikirja, johon olisi tullut mukaan biisien soinnut. Sitä valmisteltiin melko pitkälle, mutta lopulta kokonaisbudjetti osoittautui liian suureksi. Tämän teoksen sijaan syntyi sittemmin, 1992 korkeatasoinen nuottijulkaisu "J. Karjalainen ja Mustat Lasit - laulukirja" Love-kustannuksen julkaisemana.

Mustien Lasien miehistöstä Haavisto ja Lankinen olivat mukana myös Pluto and the Astronauts -nimisessä kokoonpanossa. Siitä muotoutui 1987 parin miehen vaihdoksen kautta maineikkaaksi nouseva surf-bändi Laika & the Cosmonauts.

 

LUMIPALLO

Maaliskuussa, 13.3.-29.3.1988 J. Karjalainen ja Mustat Lasit teki 17 konserttia käsittäneen "Ympäri maan" -kiertueen yhdessä Topi Sorsakosken & Agentsien kanssa. Jälkimmäistä voitaneen pitää Suomen kovimpana tuolloisena live-aktina. Bändien jäsenet olivat tuttuja keskenään ja kiertuetta oli mietitty jo parisen vuotta aiemminkin. Idean toteutuminen voidaan pitkälti panna Janne Haaviston piikkiin. Hän soitti Agents-kitaristi Esa Pulliaiselle ja teki ratkaisevan ehdotuksen. Lopullisesti päätös syntyi 1987 kesällä. Keikat pidettiin pääsääntöisesti suurissa konserttisaleissa ja klubeissa, mutta muutama tanssilavakin oli ohjelmassa.

Kiertueen kunniaksi EMI julkaisi 1988 kaksi A-puolta sisältävän yhteissinglen jolta löytyvät Jukan 'Viimeinen laulu' ja Topin 'On kesäyö'. 'Viimeinen laulu' on Karjalaisen mukaan perinteinen Jimmy Martinin bluegrass-juttu, jota on hiukan tiivistetty, muokkailtu ja käännetty suomeksi. Kiertueen nimesi keikkajulisteen tehnyt taiteilija Unto Paltemaa juuri tästä kappaleesta löytyvän sanaparin mukaan.

Kesäkuussa listoille nousi single 'Merenneitoni ja minä'/'Kuljen ympyrää' ja seuraa sille teki elokuussa julkaistu 'Hän'/'Sudenkorento'. Kaikki neljä biisiä löytyvät syyskuussa julkaistulta, parissa viikossa kultalevyksi myyneeltä 'Lumipallo'-LP:ltä. Pieni Jukkaa ärsyttävä kuriositeetti on, että ensimmäisen singlen B-posken biisi nimettiin etikettiin väärin, muotoon 'Kierrän ympyrää'. Tuon singlen tyylikäs kotelo on Jukka Murtosaaren käsialaa.

Ote levynjulkistustilaisuuden korvanneesta J. Karjalaisen kirjeestä kertokoon välillä hänen tavastaan tehdä kappaleita sekä erityisesti tämän albumin vaiheista (suora lainaus kursiivilla):

"Aiheiden keksiminen on kaikkein vaikeinta. Niin tälläkin kertaa. Pitkät illat istuin yksin huoneessani ja odotin kärsimättömänä. En pystynyt katselemaan TV:tä, lukemaan tai puhumattakaan siitä, että olisin iloinnut ystävieni kanssa ravintolassa. En tahtonut hukata aikaa. Oli oltava valmiina. Kuin puuseppä autiolla saarella, joka odottaa sattumalta rantaan ajelehtivaa puupalikkaa. Poltin piippua tuskissani, join viiniä. Eivätkä ideat useinkaan näin tulleet. Kun ne tulivat, ne tulivat joskus yöllä samaan aikaan kuin Hesari.

Parin kuukauden kuluttua minulla kuitenkin oli parikymmentä biisiä valmiina ja aloimme harjoitella niitä bändin kanssa. Kuukauden päästä ne olivat esityskunnossa. Ensimmäinen uusista biiseistä sai ensiesityksensä itsenäisyyspäivänjuhlassa Jäähallissa. Sitä seuranneella lyhyellä kiertueella soittelimme harjoitusmielessä myös muita uusia kappaleita.

Ensimmäisen kerran menimme studioon joulun alla. Masternauha oli valmis juhannuksena. Tuona puolen vuoden aikana vietimme studiossa lukemattomia tunteja. Biisi, mikä on helppo soittaa leirinuotiolla, onkin yllättävän vaikea toteuttaa studiossa ison bändin kanssa. Äänitimme kappaleista useita versioita. Otto, mikä joulukuussa tuntui hyvältä, olikin huhtikuussa liian nopea ja väärässä sävellajissa. Kun alkuinnostus oli laimennut ja kappaleisiin sai etäisyyttä, virheet huomasi helposti.

Oli jälleen kerran hienoa tehdä työtä sellaisten loistavien soittajien kanssa kuin Mongo Aaltonen, Seppo Kantonen ja vanha tuttu Olli Haavisto, jonka kanssa kahden soittamani ´Adios, amigos´ on yksi levyn omista suosikkiraidoistani. Elämys oli myös käyttää ensimmäistä kertaa jousia levyllä. Niitä soittivat Erkki Palola, Ilmo Saaristo, Karri Koivukoski ja Jouni Heinonen Radion sinfoniaorkesterista. Myös enkelikuoro esiintyy levyllä ensi kertaa. Kaunisääninen enkelini on Kati Bergman. Lämpimät kiitokset ansaitsee myös Risto Hemmi, hoviäänittäjämme Finnvoxilla."

Äänitykset tehtiin siis tuttuun tapaan Finnvoxissa tuona puolen vuoden ajanjaksona, äänittäjäjänä ja miksaajana Hemmi, tuottajana toimi Karjalainen. Kansi oli sekin taas Kai Kujasalon. Krediteistä ovat jääneet erehdyksessä jousisoittajien nimet pois, jousia kuullaan biiseillä 'Hän', 'Melankolia' sekä 'Merenneitoni ja minä'.

Lumipallolla olivat jousimiesten lisäksi mukana seuraavat henkilöt: J. Karjalainen (laulu, kitara, moog, 2-rivinen haitari ja 5-kielinen kannel), Pekka Lehti (basso ja laulu), Mikko Kivikari (piano, urut ja laulu), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni), Antero Priha (trumpetti) sekä vierailijoina Mongo Aaltonen (lyömäsoittimet), Seppo Kantonen (piano ja sähköpiano/'Sudenkorento'), Olli Haavisto (dobro /'Adiós, amigos') ja Kati Bergman (laulu/'Merenneitoni ja minä' ja 'Kuljen ympyrää').

Jos 'Kookospähkinäkitara' oli tyyliltään funkahtava, voidaan 'Lumipallon' suunnan todeta olevan siitä kohti rock´n rollia - useat biisit kulkevat reippaasti ja kitarat pääsevät hyvin esille. Sanoituksissa on uudenlaista huumoria ja pieniä koukkuja, joihin on helppo tarttua. "Ympäri maan" -kiertueen jäämistöön kuuluva 'Viimeinen laulu' on levyllä mukana.

Hittibiisi oli tällä kertaa kaunis 'Hän'. Siitä on sittemmin tehty paitsi huoltoasemaversioita, myös pari käännöstä. Dallas Wayne taltioi Harry Bentin kääntämän englanninkielisen version 'She', josta tuli kohtuullinen radiohitti. Ranskaksi kappaleen on 1996 tehnyt nimelle 'Elle' Andre Chaker ja bändinsä Les Frogs, joihin palataan hieman myöhemmin.

'Lumipalloon' liittyvä kuukauden kiertue starttasi lokakuun puolivälissä, kuukausi julkaisun jälkeen. Marraskuussa albumilta tuli vielä yksi singlelohkaisu, RAY:lle tehty 'Keinu kanssani'/'Lumipallo'.

 

LIVE

Kesän 1988 aikana bändi teki paljon keikkoja ja alkoi väkisinkin rutinoitua tiettyyn kaavaan - samoja biisilistoja käytettiin keikasta toiseen. Vaikka haastatteluissa kerrottiin, että bändi voisi jatkaa ties kuinka pitkään, olivat tien pään merkit jo tuolloin ilmassa. Tulevaisuutta pohdittiin vakavasti ja puhuttiin vuoden keikkatauosta. Loppukesällä 1989 syntyi päätös lopettaa ja niin Mustat Lasit hajosi syyskuussa 1989.

Karjalaisen mielestä bändi oli menossa väärään suuntaan. Hän itse ei tuntenut oloaan kotoisaksi massiivisten keikkakamojen ja -rekvisiitan keskellä. Tuoreus kaiken ammattimaisuuden keskellä tuntui olevan tiessään. Hajoamispäätös, kun se saatiin lausuttua julki, oli lopultakin Jukalle helpottava ja vapauttava.

Marraskuussa 1989 julkaistiin Tavastialla ensimmäinen syyskuuta äänitetty 'J. Karjalainen ja Mustat Lasit Live', joka oli dokumentti yhtyeen viimeisistä keikoista. Bändi viipyi Tavastialla kolme päivää, ja keikat äänitettiin. Raakakasettikopioilta valikoitiin levylle päässeet, parhailta tuntuneet biisit - ne ovat pääosin, jolleivat kaikkikin levykotelossa ilmoitetulta päivämäärältä.

J.Karjalainen ja Mustat Lasit esiintyi viimeisen kerran kokoonpanossa: J. Karjalainen (laulu ja kitara), Pekka Lehti (basso), Seppo Kantonen (koskettimet), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Jukka Tuovinen (saksofoni) ja Antero Priha (trumpetti). Kosketinsoittimissa Seppo Kantonen korvasi Mikko Kivikarin. Kivikari oli alkanut opiskella USA:ssa lentäjän ammattia. Kantonen nähtiin usein hänen tilallaan ja jäi lopulta bändiin viimeiseen keikkaan asti.

'Live'-levystä ei tehty joidenkin odottamaa "best of" -kokoelmaa, sillä monet hiteistä ovat studiossa onnistuneet niin hyvin, ettei niihin livenä saatu mitään uutta. Äänitykset teki Jorma Hämäläinen MTV:n äänitysautolla, ja miksaukset hoisi Finnvoxissa Risto Hemmi. Tuotantotrio oli J:t Karjalainen, Haavisto ja Tuovinen.

Biisivalikoima jakautuu melko tasaisesti eri levyiltä tehtyihin poimintoihin. Erikoisin valinta on 'Mä lähden pois', joka oli Papu ja Pojat -yhtyeelle tehty biisi - näitä "vieraita" kappaleita ei ohjelmistossa kovinkaan paljon ollut. Päätöksenä on luonnollisesti ja nimensä mukaisesti 'Mä meen'.

Poko olisi halunnut nyt ensimmäisen kerran julkaista albumin vain CD-formaatissa. Bändi puhui kuitenkin levy-yhtiön ympäri, ja myös vinyyliversio tehtiin. Samanaikaisesti julkaistiin levyltä lohkottu single 'Tähdenlento' / 'Oot niin hyvä mulle'.

Mustat Lasit lakkasi olemasta, vaikkakaan se ei merkinnyt muusikoiden yhteistyön päätty-mistä. Poko ei ottanut hajoamista kovin kevyesti, sillä se tiedotti ensin bändin lomailevan, sitten olevan kasassa ja seuraavaksi pitkittävän keikkataukoaan. Mustat Lasit oli kuitenkin Tavastian keikkansa jälkeen historiaa, mikä virallisesti saatettiin julki 19.9.89 päivätyllä tiedotteella.

KELTAISESSA TALOSSA

Huhtikuussa 1990 oli Jukan itselleen tärkeäksi luonnehtiman soololevyn 'Keltaisessa talossa' julkaisun vuoro. Se oli tavallaan omien rajojen kokeilua. Koko projekti oli pitkä prosessi, kestoltaan kaksi vuotta. Sooloproduktio antoi mahdollisuuden hioa kappaleiden yksityiskohtia ja kokeilla monenlaisia ratkaisuja. Karjalaisen perusidea levyä tehdessä oli saada aikaan normaalia parempitasoisia demoja - soveltaa sitä tapaa työskennellä joka hänellä oli bändinkin kanssa ollut, nyt vain sen mukanaan tuomista rasitteista ja kompromisseista vapaana.

LP:n musiikki oli valmiina, kun Mustat Lasit vielä teki keikkoja - bändin hajoaminen antoi aikaa viimeistellä levyä.

Hieman ristiriitaisenkin vastaanoton saaneen "erilaisen" Karjalais-lp:n singleinä julkaistut biisit 'Pompi, Zombi !' ja 'Aurinko, lemmi häntä puolestani' saivat yleisön suosion, mutta albumina 'Keltaisessa talossa' ei heti saavuttanut aivan yhtä suuria myyntilukuja kuin edeltäjänsä. Kultalevyyn myynti ylsi 1996.

Levyltä julkaistiin useampiakin singlejä. Levyautomaatteja varten tehtiin 'Aurinko, lemmi häntä puolestani'/'Pompi Zombi !' ja muuhun levitykseen 'Pompi, Zombi !'/'Pariisi, Motala ja Hilversum' sekä 'Aurinko, lemmi häntä puolesta-ni'/'Tohveli-kulkuri'. Erilliselle promoCD:lle, jossa on yksinkertainen tekstikansi, otettiin vielä biisit 'Aurinko, lemmi häntä puolestani', 'Hän tekee kiusaa', 'Pompi, Zombi !' ja 'Tohvelikulkuri'.

Nimensä albumi sai Karjalaisen talosta, jonka hän oli edellisenä keväänä hankkinut. Kyse on todella soololevystä, sillä noin puolet musiikin taustoista on Karjalaisen itse Fostexin kasiraitanauhurilla kotonaan Töölössä työstämää. Poikkeuksellista on se, että kaikki musiikkiosuudet oli tehty valmiiksi ennen kuin sanoituksia edes alettiin miettiä. Jukan oma soitinvalikoima näyttää levyllä seuraavalta: kitarat, DX-7, kihveli, laulu, piano, moog, huuliharppu, basso, mandoliini, kalimba ja haitari.

Avustajakaartiakin kertyi melkoisesti, sillä mukana vierailivat Mongo Aaltonen (congat, Curix-purkki, helistimet, surdo, Smirnoff-pullo, tamburiini, hiekkaputki, quijada ja bongot), Kati Bergman (laulu), Janne Haavisto (bassari, rummut ja hi-hat), Olli Haavisto (dobro), Seppo Kantonen (haitari ja pianot), Pekka Lehti (basso), Ufo Mustonen (viulu), Miikka Paatelainen (taikakeppi ja sähkökitara), Arto Tamminen (soolokitara) ja Jukka Tuovinen (saksofonit).

Rytmityksistä huolehtivat pitkälle koneet, joskin muutamat rumpuosuudet ja saksofonit äänitettiin Finnvoxissa - kotioloissa ei onnistunut rumpujen soundi eikä myöskään naapurisopua haluttu uhrata. Äänittäjänä Finnvoxissa oli Risto Hemmi. Töölössä tehdyt nauhoitukset viimeisteltiin sitten keltaisessa talossa Perniössä. Miksauksesta huolehti Karjalaisen ja Hemmin ohella Miikka Paatelainen.

Tekstit ovat tällä levyllä musiikista syntyneitä Karjalaisen mielikuvia. 'Moderni mies' on laulu totuuden etsimisestä ja samalla hieman naurettavasta koneiden ihannoinnista. Työnimenä olikin 'Konttoristin gospel'. Kuten 'Modernissa miehessä' on myös biisiin 'Pariisi, Motala ja Hilversum' saatu 30-lukulaista tunnelmaa.

'Pompi, Zombi !' on paitsi kuvaus suomalaiselta tanssilavalta myös toisinto Karjalaisen ihaileman Carl Barksin sarjakuvasta.

Musiikin osalta levy on sekoitus kaikenlaisista mahdollisista vaikutteista 50-luvun rokeista reggaen ja J.J. Calen kautta Pauli Räsäseen. Koska sitä tehtiin pitkällä aikavälillä vaihtelivat myös mielialat ja -vaikutteet, joten melkoinen keitos levystä saatiin aikaan.

Levyn mukana oli (sekä vinyyli- että CD-versiossa) erikoinen liite. Siinä Karjalainen tarjosi lunastettavaksi Suomen Greenpeacen hyväksi kantta varten tekemänsä linon vedoksia. Idea ei kuitenkaan toiminut, eikä vedoksia myyty kovin paljon. Kannessa käytetty kuva oli siis Jukan itsensä tekemä, muu graafinen suunnittelu oli Kai Kujasalon käsialaa.

 

 

PÄIVÄKIRJA

Heti Mustien Lasien hajoamisen jälkeen oli tekeillä rockabilly-bändi Janne Haaviston kanssa ja niinpä alkukeväästä 1990, ennen 'Keltaisessa talossa' -levyn julkaisua oli jo kasassa uusi kvartetti. Työnimeltään se oli Linjattomat, mutta muuntui sittemmin muotoon J. Karjalainen Yhtyeineen. Tämä nelikko oli Karjalaisen ohella Janne Haavisto, Mikko Lankinen ja Pekka Gröhn. Viimeksimainittu oli Jannen tuttu ja hänen yhteistyönsä kaikkien kolmen kanssa synkkasi alusta asti erittäin hyvin. Gröhn on esiintynyt mm. Kauko Röyhkän kokoonpanoissa (Narttu, Rip-Off ja Combo) ja keikkailikin samanaikaisesti näiden kahden maestron bändeissä. Uusi ryhmä kiersi Suomea jo kesällä 1990 kuskaten pakettiautossa mukanaan pelkkiä laulukamoja. Kaikki roudaukset hoidettiin itse, sillä homma haluttiin pitää "perustekijöissään". Yleensä tyylinä oli soittaa fiiliksen mukaan erityyppisiä biisejä, ohjelmistoon kuului myös vanhempaa karjalais-materiaalia.

Tämän ryhmän myötä palattiin seuraavalla LP:llä bändikauteen, ja aiempaa yksinkertaisempaan ja pelkistetympään ilmaisuun. Huhtikuussa 1991 julkaistu 'Päiväkirja' avaakin tavallaan kolmannen kaaren Karjalaisen tuotannossa, kun kaksi ensimmäistä oli saanut päätöksensä livealbumeilla.

Sävellykset uutta levyä varten syntyivät pitkälti syys-marraskuussa Keltaisessa talossa yhteistyössä Gröhnin kanssa. Miehet viettivät aikaa ideoiden ja kehitellen biisiaihioita. Nauhoille tarttui levytetyt mukaan lukien parisen tusinaa biisiä, mm. sellaiset myöhemmin julkaistut kuin 'Volframisydän' ja 'Espanja'. Julkaisua vaille jääneitä aihioita syntyi paljon - 'Ampu tulee', 'Ne on ottaneet Bon', 'Ruuhka ruuhka', 'Minä poltan tupakkaa', 'Albinon ajatuksia', 'Paha John', 'Missisipi blues', 'Hymni' ja 'Villi Pohjola'. Nimistä ja teksteistä voi päätellä, ettei kokeilu ollut niin kovin vakavaa. Yhteenvedoksi näistä "sessionauhoista" on tehty kasettikooste/demo "Jukka ja Pekka Perniössä".

Varsinaista albumia työstettäessä toteutettiin Haaviston Jannen idea ja Jukan pitkäaikainen haave tehdä levy siellä missä bändin musiikilliset juuret olivat. Lauluosuuksia lukuunottamatta uusi albumi purkitettiin nimittäin tammi-helmikuussa Wooden Fish-studiossa Austinissa, Teksasissa. Austin oli Jannelle tuttua paikkaa ja sinne lähdettiin, kun todettiin, että reissusta ei tulisi paljon sen kalliimpi kuin mitä käynti kotoisassa studiossakaan olisi.

Alunperinkin oli tarkoitus tehdä homma vähemmän viimeisteltynä kuin aiemmat bändin kanssa toteutetut levyt. Perusajatuksena oli saada keskittyä musiikin tekoon, ja vieras ympäristö oli hyvä vähentämään häiriötekijöitä. Jukka onkin kutsunut albumia "bändilevyjen" demoksi, sillä tekotapa ja treenaus olivat tavanomaista vapaamuotoisempia.

Albumin tuottajana oli Janne Haavisto ja hän vastaakin melko suurelta osin levyn soundeista. Monista aiemmista sessioista poiketen lähes koko materiaali on soitettu kerralla nauhalle. Pohjana siis oli Karjalaisen ja Gröhnin demonauha, mutta valmiissa kappaleissa on kaikkien bändin jäsenten ideoita. Äänittäjänä toimi Tapani "Stade" Kenttä. Lauluosuudet Karjalainen äänitti Keltaisessa talossa matkan jälkeen. Miksaukset ovat Haaviston ja Risto Hemmin käsialaa. Albumin kannen teki tällä kertaa Jukka itse.

Teksasissa olivat uuden basistin, Pekka Gröhnin ohella seuraavana syksynä yhtyeeseen liittynyt, ei vielä 'Päiväkirjalla' soittanut Matti Pitsinki sekä Tom Nyman. Viimeksimainituista nimistä voi päätellä, että läsnä oli myös Laika & The Cosmonauts, joka teki tuolla matkalla ensimmäiset USA:n keikkansa.

Soitanto 'Päiväkirjalla' jakautuu miesten kesken seuraavasti: J. Karjalainen (laulu, huuliharppu ja kitara), Pekka Gröhn (basso, taustalaulu ja urut), Janne Haavisto (rummut, helistimet ja slide-kitara) ja Mikko Lankinen (sähkökitara) sekä vierailijana Erik Hokkanen (viulu).

Nimikappaleen perussoinnutus on peräisin jo Papu & Pojat -ajoilta. Se täydentyi pala palalta loksahtaen lopulta kohdalleen, kun avainsana "päiväkirja" löytyi.

Albumin lopussa on kolmen biisin katsaus menneisiin vuosikymmeniin. Kauniin 'Mä putoan tähtiin' kappaleen työnimi 'Teenager In Love' kertonee mistä on kyse - alkuperäinen idea oli toteuttaa 50-luvun teiniballadi. 'Makee yö' tarjoaa puolestaan "muistoja kultaiselta 70-luvulta". Sen teksti on muunnelma Rauli "Badding" Somerjoen 'Fiilaten ja höyläten' -biisistä.

Hieman toisella tavalla muistoihin palaa päätösbiisi 'Hellahuone (Mä takaan sen)'. Kyseessä on alkujaan Elviksen 1960 tekemä 'Stuck On You', jonka noihin aikoihin levytti myös suomeksi Jorma Kalenius & Rock Devils. Käännösteksti, jota nytkin käytettiin on Kari Tuomisaaren. Valinta on sikäli poikkeava, että kyseessä on yksi harvoista Karjalaisen levyllä tulkitsemista cover-biiseistä.

'Hellahuone' oli jäänyt Jukan mieleen Tommi Liuhalan kolmiosaisen, lopulta julkaisematta jääneen radio-ohjelmasarjan sessiosta. Siihen tekivät Karjalaisen lisäksi omat jaksonsa Pepe Ahlqvist sekä Eero Raittinen, sarjan musiikillisena tuottajana oli Olli Haavisto. Ryhmä J. Karjalainen/Mitja Tuurala/Jukka Tuovinen/J.&O. Haavisto toteutti sarjan tyyliin sovitettuna vanhoja kappaleita blues-rock-asussa. Mukana olivat seuraavat biisit: 'Takaan sen' (eli 'Hellahuone', josta tehtii kaksi eri ottoa) - 'Et oo mikään muu kuin (koira)' (siis Elviksen 'Hound Dog') - 'Diivaillen' - 'Kotihipat' (Johnnyn vanha biisi) - 'Tyttö tuollainen' ja viimeisenä 'Nuori rytmi'.

Albumilta on vielä mainittava 'Luuranko rämisee'. Kappaleeseen luo oman ovelan tunnelmansa taustalla kuvioiva Erik Hokkasen viulu, ja Haavisto soittaa siinä intialaista ruukkurumpua, udua. Suomessa Hokkanen tunnetaan oman levytetyn tuotantonsa ohella useista tänne suuntautuneista keikkamatkoistaan. Bändille mies oli tuttuakin tutumpi, sillä Janne oli soittanut hänen taustallaan toisen Suomen rundin aikana. Tuntuikin luonnolliselta pyytää hänet vierailijaksi studioon.

Varsinaista singleä ei albumilta irroitettu, mutta promotarkoituksiin tehtiin kolmen biisin CD 'Luuranko rämisee'/'Höyhen ilmassa'/'Päiväkirja', joka julkaistiin ilman mitään kummempia kansia.

J. Karjalainen Yhtyeineen - jatkoi keikkailua touko-syyskuussa 1991. Yhtyeineen-materiaalin ohella oli keikkaohjelmistossa uudella tavalla sovitettuja versioita vanhoista biiseistä, esimerkiksi Stones-pohjainen ‘Ankkurinappi’ taikka Lenny Kravitz-tyyppinen ‘Kolme cowboyta’. Eräällä keikalla tosin yksi katsojista tuli puheille ja totesi tähän biisiin viitaten: "Karjalainen, älä enää sovita" - heitto, joka ei ole haihtunut mielestä vieläkään.

Kesän mittaan mukana rundilla oli myös austinilainen rockabillybändi High Noon. Kuriositeettisarjaan talletettavaksi, että ko. orkesteri säesti Jukkaa Dean Martin Boozing Societyn juhlissa. Seura myönsi Jukalle vuoden viihdyttäjän tittelin, josta kiitoksena 'Kolme cowboyta' ratsasti High Noon taustallaan.

 

TÄHTILAMPUN ALLA

Vuosi 'Päiväkirjan' jälkeen seurasi jatkoa, kun 'Tähtilampun alla' -albumi julkaistiin aprillipäivänä 1992. Bändin sointiin oli haettu laajennusta, ja mukaan oli tullut urkuri Matti Pitsinki. Hän oli vanha tuttu mm. Laikan kautta ja koskettimien lisäksi hän hallitsi mandoliinin ja kitaran - soundeja, joita nyt haluttiin käyttää.

Levyllä soivatkin aiempaa selkeämmät, kitarariffeihin nojaavat melodiat, ja soitto on saanut lisää voimaa. Levyn pohjaksi tehdyssä Jukan demossa soundimaailmaa hallitsevat mainitut kitara ja mandoliini. Kappaleet ovatkin siinä jo lähes valmiita, ja esimerkiksi 'Jaguar blues' otettiin levylle sellaisenaan.

Albumia edelsi single 'Telepatiaa'/'Avaruuden ikkuna'. Se julkaistiin sekä vinyyli-, että CD-formaatissa. Demolla nämä olivat tavallaan viimeistelemättömimpiä, ja lopullisessa toteutuksessa bändi pääseekin näillä kahdella raidalla oikeuksiinsa.

Porukalla oli "hittipaineita" edellisten, myynnillisesti keskinkertaisesti menestyneiden levyjen jälkeen. Uusi julkaisu nousi heti radion listan kärkeen, mutta aiheutti sydämentykytystä putoamalla reippaasti jo seuraavalla viikolla. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa, sillä sekä single että LP nousivat tämän jälkeen listojen kärkeen useiksi viikoiksi, ja albumi rikkoi pian kultalevyrajan.

Samanaikaisesti albumin ulostulon kanssa alkoi kiertue. Tuolloin palattiin takaisin "professionaalisempaan" suuntaan. Äänentoistokamaa oli entiseen malliin ja niitä huolsi parikin roudaria - tähän astihan Yhtyeineen oli esiintynyt pienimuotoisina setteinä ja myös kasannut kaiken itse.

Bändin koostumus levyllä oli seuraava: J. Karjalainen (laulu, kitara, mandoliini, haitari DX-7), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut, helistimet ja kolistimet), Mikko Lankinen (kitara), Matti Pitsinki (mandoliini, kitara, urut) sekä vierailijoina Arto Tamminen (sello/'Espanja', 'Louise') ja Pelle Miljoona (laulu/'Avaruuden ikkuna').

Tuottajana toimi Janne Haavisto ja äänittäjänä Risto Hemmi. Studio oli Finnvox, mutta laulut äänitettiin taas Keltaisessa talossa. Äänitysaika oli joulukuu 1991. Miksaukset ja masteroinnit tehtiin Finnvoxissa tammikuussa 1992, miksaajina Haavisto ja Hemmi.

Ehdoton kuningasbiisi albumilla on jo mainittu ‘Telepatiaa’. Kokonaisuuden kruunaa Lankisen Dire Straits/Suomi beat -kitarointi. Samaa, kansanlauluista vaikutteensa saanutta slaavilaistyyppistä melodiaa on käytetty myös kappaleessa ‘Syvä matala’.

Hyvin onnistuneen lyriikan runsaslukuiset yksityiskohdat synnyttävät lähes kosketeltavissa olevia mielikuvia ja muistumia. Vaikuttajana tämänkaltaisen tekstin syntymiseen voidaan pitää kirjailija Paul Austeria, jonka tyyli perustuu samalla tavoin oikean tuntuisten yksityiskohtien kuvailuun - onpa yksi albumin kappaleista nimettykin hänen kirjansa mukaan, eli 'Kuun maisemissa'.

'Avaruuden ikkuna' on Jukan lapsuusajan muistikuvia hänen Roihuvuoren ajoiltaan, muistuma kalliolla olevasta leikkipaikasta. Biisillä on vierailijana mukana Pelle Miljoona, jolle Jukka soitti arveltuaan kertosäkeen olevan hänen tyyliinsä sopiva.

Viehättävä on myös ‘Onni’, alunperin merimiesvalssina haitarilla kehitelty kappale. Lopullinen teksti-idea löytyi Joel Lehtosen kirjan "Tarulinna" kuvituksesta. Biisistä on André Chakerin tekemä käännös, Les Frogsien levyltä löytyvä 'Madame Change'.

Tämän albumin “tripla“ tarjoaa peräkanaa eri tyylistä bluesia. Akustinen, kotioloissa demona äänitetty ‘Jaguar blues’ on suora kuvaus tapahtuneesta pyörävarkaudesta ja sen nostamasta vitutuksesta. ‘Mä tuon rahaa kotiin’ on puolestaan rentoa Vaughan-veljesten tyyliä. Sen lauluosuuden oli tarkoitus olla vasta kokeilua, mutta kuulosti niin aidolta, että otto käytettiin. Triplan viimeisessä ‘Jojo’ -biisissä on vahva, ‘Spoonful’-tyyppinen, toistuva riffi.

Automaatteihin suunnattiin kesäkuussa vinyylisinglenä julkaistu 'Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään'. Sen toinen säveltäjä on Esa Kaartamo, joka teki väliosan Jukan riffiin. Kappale valittiin seuraavan vuoden tammikuun Emma-äänestyksessä vuoden sävellykseksi. Jukka nimettiin samaisessa kisassa vuoden miessolistiksi ja Janne Haavisto sai vuoden tuottaja -pystin. 'Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään' tuli ulos myös CD-singlenä. Siihen otettiin mukaan kolme 25.4.1992 Turun Kårenin keikalta nauhoitettua biisiä: Joy Homer-käännös 'Sua muistin jääkukkasin' ('Streets of Bakersfield'), 'Iso musta koira' ja 'Kolme cowboyta'.

'Tähtilampun alla' -albumista, taikka pikemminkin sen A-puolesta on säilynyt mielenkiintoinen ja harvinainen koelevyversio. Koelevyn toiselta sivulta nimittäin löytyy huonolaatuisena hylätty kuparikaiverrus 22-Pistepirkon 'Big Lupu' -LP:n A-puolesta.

Joulukuussa 1992 julkaistiin vielä kokooma 'Suurimmat hitit'. Se sisältää Jukan parhaita kappaleita ensimmäiseltä levyltä aina 'Tähtilampun alla' -albumiin asti. Vinyyliversio on tupla ja siihen on mahdutettu kolme bonusbiisiä: 'Elina, anna tukkasi kasvaa', 'Päiväkirja' sekä 'Apinaorkesteri', joita ei CD:llä ole. 'Suurimmat hitit' oli viimeinen Karjalais-levy, joka julkaistiin vinyyliformaatissa ja se tuotti platinalevyn 1993.

 

VILLEJÄ LUPIINEJA

'Tähtilampun alla' -levyn jälkeen kuului suunnitelmiin pitkähkön lepotauon pitäminen. Vasta syksyllä 1993 alettiin työstää väliaikana syntyneitä ideoita seuraavan albumin biiseiksi. Demonsa Karjalainen esitteli muulle porukalle urkuri Pitsingin kotona, ja siitä homma lähti jälleen liikkeelle. Ilmeeksi haluttiin nyt hieman aiempaa rämäkämpi, siten että biisit sopisivat hyvin myös keikoilla soitettaviksi.

Demonauhalla tämä tavoite kuuluu rytmin esillenostamisena - lähes kaikissa biiseissä päällimmäisenä on koneellinen, tarkka biitti. Lopullisissa versioissa rytmit on siirretty normaaliin tapaan taustalle, mutta menevyys on hyvin säilytetty. Jukka on todennut, että hänen toiveenaan on aina ollut tehdä Creedence-tyyppinen levy, jossa kaikki biisit ovat hyviä. Tämä pitkäperjantaina 1994 julkaistu 'Villejä lupiineja' on hyvinkin lähellä tavoitetta.

Albumilla on kaksitoista kappaletta. Demolta jäivät hyllylle 'Naisen syytä kaikki tää on' sekä kokonaan julkaisematta jäänyt 'Surullinen juttu'. Ensinmainittu näki Jukan esittämänä päivänvalon myöhemmin, 1995 Veli-Matti Järvenpään albumilla 'Pitkä Hehku' .

Bändi oli säilynyt entisellään. Pari avustajaa oli nytkin mukana, eli koostumus oli J. Karjalainen (laulu, auto- ja huuliharppu sekä kitara), Pekka Gröhn (basso), Janne Haavisto (rummut), Mikko Lankinen (kitara), Matti Pitsinki (urut, piano, kitara ja mandoliini) sekä vierailijoina Olli Haavisto (pedal-steel/'Myrskypääsky', 'Maailman kallein kaupunki') ja Timo Löyvä (rytmiluupit/'Volframisydän', 'Maailman kallein kaupunki').

Äänitykset tehtiin vuodenvaihteessa 1993-94. Studioina olivat Finnvox (äänittäjä Risto Hemmi) ja Hitsville IV (äänittäjänä Janne Haavisto) sekä tuttu keltainen talo (äänittäjänä J. Karjalainen). Miksaukset ja masteroinnit hoidettiin Finnvoxissa tammi-helmikuussa 1994, miksaajina Hemmi ja Haavisto. Janne oli levyn tuottaja. 'Villejä lupiineja' palkittiin seuraavan kevään Emma-juhlissa vuoden levynä.

Esimauksi julkaistiin maaliskuun puolivälissä CD-single 'Villejä lupiineja'/'Laulumies', joka tehtiin automaatteja varten myös vinyylimuotoon.

Avauksena albumilla on kertaalleen roskiin heitetty 'Maailman kallein kaupunki'. Kehyskertomus, surrealistinen beat-runo on syntynyt uutisesta, jonka mukaan Helsingistä on tulossa maailman kallein kaupunki. Kestoltaan yli kuusiminuuttinen esitys oli Karjalaisen tähänastisessa tuotannossa epätavallisen pitkä.

Nimikappale 'Villejä lupiineja' on monella tapaa itseoikeutettu "suurten biisien" osastoon. Jukan mukaan se kuuluu sarjaan "kappaleet, joita ei tehdä vaan jotka syntyvät". Se on hänelle hyvin henkilökohtainen ja sen menestys ilahdutti suuresti. Monet ihmiset tulivat kappaleen kuultuaan juttusille ja kiittelemään - yllättävää kyllä, tämä oli Karjalaisen pitkään jatkuneesta suosiosta huolimatta aivan uutta. Reaktio tavallaan vahvisti Jukan uskoa yleisöön ja siihen, että parhaan tuloksen saavuttaa tekemällä rehellisesti omaa intuitiota noudattaen. Ensimmäinen versio kappaleesta oli haitarisovitus. Sointukierto on Jukan mukaan sattumoisin samankaltainen kuin Dylanin/Hendrixin 'All Along the Watchtower', mitä nyt ei heti huomaa. Sanapari 'Villejä lupiineja' tuli mieleen jo syksyllä, ja samassa silmänräpäyksessä myös koko albumin nimi oli selvä. Itse tarinan kehittelyssä oli paljon eri vaiheita, pelottavaltakin tuntuvia fiiliksiä - olihan laulun sankari kuollakin jossain käänteessä.

Pekka Gröhnin bassottelun triumfi 'Volframisydän' sekä kappale 'Mä tahdon olla lähellä sinua' valittiin kesäkuussa julkaistulle CD-singlelle. 'Volframisydämestä' on siinä erilainen, pidempi versio. 'Mä tahdon olla lähellä sinua' -biisin sanoituksesta tehtiin useita eri variaatioita ('Lontoo, Pariisi ja Rooma', 'Huhtikuu'), mutta lopulta uskonnollissävytteinen teksti vei voiton. Musiikillinen vaikuttaja tälle kappaleelle on Del Shannonin 'Runaway'.

Balladeja albumilla edustaa 'Myrskypääsky', jonka kauniiseen melodiaan Jukka halusi jonkin perinteisen tekstin. Tv-sarjasta "Huulipunaa kauluksessa" löytyi sana "stormpigeon", jonka käännös sointui kokonaisuuteen. Biisiä varten äänitetystä materiaalista työstettiin pari muutakin versiota. Valmiiksi tehtiin täysin julkaistusta poikkeava "Prince-miksaus". Parhaiten tuntui kuitenkin sopivan Neil Young-vaikutteinen pedal-steel -toteutus, joka sitten pääsi levylle asti.

J. Karjalainen yhtyeineen soitti ensimmäiset lupiinit livenä Tampereella 28.4.94, siis jonkin aikaa julkaisun jälkeen. Yleisölle haluttiin nyt antaa aikaa tutustua uusiin biiseihin. Kiertue kesti suunnilleen juhannukseen.

Amerikansuomalaisten jääkiekkojoukkue seikkaili pilottijakson verran lopulta toteutumatta jääneessä fiktiivisessä, hollywoodilaisessa tv-sarjassa. Tätä varten syntyi 1994 Jukan ja Arto Tammisen yhteistyönä biisi 'Team Suomi'. Se oli ensimmäinen versio kappaleesta 'Team Finland', joka sittemmin julkaistiin jääkiekkoliiton levyllä, osana Suomen jääkiekon 1996 MM-kisojen kampanjointia. Samaisella CD:llä on biisistä myös toinen versio, eli 'Leijonat'.

Runoilija L. Onervasta kertovan Kikke Heikkisen "Etsijä" -kuunnelman pohjalta järjestettiin joulukuun 1994 alussa saman niminen kiertue Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa. Siinä esiintyjinä olivat mm. Anna Kuoppamäki, Marjo Leinonen, Kauko Röyhkä ja Heikki Tikka. Karjalainen sävelsi tätä produktiota varten kaksi Onervan tekstiä - 'Kehtolaulu' (esittäjänä oli Kuoppamäki) ja 'Invocatio' (esittäjänä Leinonen). 'Kehtolaulu' oli myös tavallaan henkilökohtainen työ - se syntyi esikoista, Väinöä odotettaessa. Runon säkeet sopivat tilanteeseen niin hyvin, että sävellys kuultiin sittemmin hänen ristiäisissään. Vaikka runojen säveltäminen on Jukan mukaan hänelle suhteellisen vaivatonta, hän ei muita vastaavia ole tehnyt - periaatteessa "runot runoina".

 

ELECTRIC SAUNA

Seuraavaksi Jukka halusi kokeilla jotain uutta ja erilaista. 'Lupiinien' kappaleet tuntuivat menneeen rakenteiltaan liiankin monimutkaisiksi ja vaikeiksi. Oli syntymässä yhtäläinen tilanne kuin Mustien Lasien kanssa - rutinoitumista ja pitkä putki samantyyppisiä levyjä. Viimeisen kiertuekeikan päätteeksi pantiinkin sitten syksyllä Yhtyeineen-konsepti telekalle.

Tämän vaiheen päätyttyä muotoutui Karjalaisen uusi joukkue jammailujutuista, erityisesti soittelusta ja keikoista Mitja Tuuralan ja Keimo Hirvosen kanssa. Koostumus "Electric Sauna" -bändissä ja tulevalla levyllä oli seuraavanlainen: Karjalainen (laulu, kitara, huuliharppu ja koneet), Mouhamadou L. Malang Cissokho (lyömäsoittimet, kora ja laulu), Pekka Gröhn (koskettimet), Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (basso ja kitara) sekä Tommi Viksten (kitara ja laulu).

Gröhn oli vanhaa Yhtyeineen-kalustoa. Alkujaan jazz-pohjaisena 1988 aloittaneesta groovyn mestariskokoonpanosta, Cool Sheiks -bändistä löytyivät vanha tuttu Jinx-Mitja ja senegalilainen Cissokho sekä Hirvonen, joka oli jo Jukan ensilevyllä avustamassa. Tommi Viksten on tuttu omien juttujensa lisäksi työskentelystään Kauko Röyhkän, Värttinän ja Tuomari Nurmion kanssa.

Nimen kehitteli Jukka Vikstenin kanssa. Se kasattiin kahdesta osasta.Yhtyeineen-keikkojen encoreina oli Karjalaisella ja Gröhnillä ollut tapana esiintyä kahdestaan - tätä aktia oli kutsuttu nimellä "sauna". Kun uusi ryhmä soitti sähköisillä vehkeillä, oli "electric" luonteva laajennus.

Hyvältä tuntuneiden alkukokeilujen jälkeen Jukka alkoi vakavammin pohtia bändiin sopivaa ohjelmistoa. Ensimmäinen varsinainen studiosessio oli 1995 Vikstenin kanssa tehty 'Joulupukin töissä' elikkä 'Workin' For Santa'. Se tuli Mauri Kunnaksen piirrettyyn, alunperin suomeksi ja englanniksi versioituun jouluelokuvaan "Joulupukki ja taikarumpu" eli "Santa Claus and the Magic Drum". Elokuva julkaistiin videona 1997, sitä on viety useisiin maihin ja siitä on myös tehty ainakin ruotsinkielinen käännös. Mukana sessiossa oli Cissokhoa lukuunottamatta koko muu ryhmä, lisäksi haitaria soittaa Kimmo Pohjonen. Tunnusbiisin suomenkieleisen version laulaa Jukka, englanninkielisen puolestaan Tommi.

Levyä varten laaditulle demokasetille tarttui neljätoista rytmisesti korostettua, mutta uudentyyppisillä, peittävämmillä soundeilla luonnosteltua biisiä. Pois levyltä jäi hidas, hyvin toimiva 'Kun satu päättyy', jota on sittemmin kehitelty eteenpäin Jukan ja Andre Chakérin yhteistyönä.

Vuodenvaihteessa 1995-96 oltiin siinä vaiheessa, että porukka painui tekemään levyä - se nimettiin yksinkertaisesti bändin mukaan. Äänityspaikkoina olivat Finnvox (äänittäjänä Hemmi) ja keltainen talo (äänittäjänä Karjalainen). Miksaukset ja masteroinnit hoidettiin Finnvoxissa tammi-helmikuussa 1996, miksaajana toimi Dan Tigerstedt. 'Hallapojat' -biisissä tämän homman hoisi kuitenkin Risto Hemmi, sillä se miksattiin uudestaan, eikä Dan ehtinyt siihen mukaan.

‘Electric Saunan’ on sanottu liittyvän Jukan demolevyjen sarjaan - perusteella, että sen biisit muistuttavat kappaleiden ensiversioita. Lyhyen oppimäärän mukaisen perehtymisen jälkeen tähän näkemykseen on kuitenkin vaikea yhtyä. Demolla kuultavat aihiot ovat kyllä jo toimivia kokonaisuuksia. Valmiiden biisien sovitukset ja bändin osaamisen käyttö kuitenkin suorastaan tuhlaavat yksityiskohtia ja maukkaita musiikillisia ratkaisuja. Samalla biiseistä on rakentunut monitasoisempia ja rikkaampia kokonaisuuksia kuin mitä demoversiot ovat.

'Saunan' biisit ovatkin huolimattomasti kuunneltuna sujuvia rallatuksia. Kuitenkin mitä lähemmin niihin syventyy, sen pienempiin, erillisiin musiikkitäpliin ne hajoavat. Musiikin rytmiset kudelmat luovat omia polkujaan kulkiessaan afrikkalaistyyppisen tunnelman ja koko albumi tuntuu impressionistiselta taidonnäytteeltä. Tutumpia vaikutteita löytyy vaikkapa biiseistä 'Jitterbug' taikka 'Tyttöni mun'. Ensinmainitussa on käytetty mainiota rollari-huutoa ja jälkimmäisen kitara voisi olla Henkan 'Hey Joe'-sovitus.

Sanoituksetkin ovat nyt osa rytmeille rakentuvaa kokonaisuutta. Edellisiin levyihin verrattuna tarinat ovat jääneet pois ja sanoilla luodaan enemmänkin pelkkiä tunnelmia ja tunnetiloja - esimerkkinä vaikkapa Carl Barksin tietokilpailutarinasta vaikutteensa saanut 'Hullun laulu'. Siitä tehty visualisointi (aiheena muuten keräilykokoelmat, hmmm...) palkittiin MTV3:n Jyrki Video Awards Gaala ´97:ssä vuoden 1996 parhaana popvideona.

Toinen paraatiesimerkki on suosikkibiisi 'Missä se Väinö on ?', josta tuli paikallisradioiden ja Radio Suomen ahkeran soiton ansiosta koko kansan hitti. Biisi voisi olla korni renkutus, jos sen perusidea ja toteutus ei olisi niin yksinkertaisen hieno. Melodia 'Väinössä' oli jo kymmenkunta vuotta vanha, mutta demollakin kappale vielä hakee muotoaan. Lopullisen kuosinsa se sai vasta saunaryhmän käsittelyssä, jonka viimeisteli Cissokhon Väinölle tekemä mandingonkielinen säkeistö.

'Electric Sauna' -albumi nousi listojen kärkeen, tv:n levylistalla kuvituksena toimi biisin ‘Do The Kaivinkone’ video. Ensimmäisellä CD-promosinglellä oli kaksi biisiä: 'Väinö' sekä 'Tyttöni mun', joka oli Radio Mafian paljon soittama kappale. Marraskuussa julkaistulla toisella CD-promolla oli yksi kappale, 'Keihäänkärki'. Kummassakaan näistä ei ollut erityistä kantta, mutta ensimmäisen levypintaan on painettu maalaus albumin takakannesta. Jukka pyysi Jonah -nimistä taiteilijaa tekemään työn tavattuaan tämän yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ympyrä sulkeutuu, sillä Jonah -nimen takaa löytyy "Jasso" Hölttö, Jukan ensimmäisen bändin rumpali.

Julkaisuun liittyi 15 keikan Electric Sauna -kiertue, joka starttasi 15.5.96 Lahdesta. Saunan esiintymisiä on muutoin ollut suhteellisen vähän. Elo-syyskuussa 1996 oli lyhyt rundi ja koko vuoden 1997 aikana hieman alle 40 keikkaa. Viimeksi mainitut ajoittuivat maaliskuun parin viikon kiertueeseen, juhannukseen sekä heinä-elokuulle.

Emma-gaala toi jälleen helmikuussa 1997 kultaa ja kunniaa, nyt jopa kolmella saralla: Jukka palkittiin parhaana mieslaulajana, 'Väinö' parhaana biisinä sekä 'Electric Sauna' parhaana albumina.

Jukan albumin mukaan nimetyssä tv-sarjassa "Tähtilampun alla" käytettiin musiikkina sekä J. Karjalaisen että Eppu Normaalin kappaleita. Tunnusteema oli Johnny Lee Michaels'n voimakkaasti 'Telepatiaa' -kappaleesta sovittama orkestraatio. Sarjan tiimoilta tehtiin Pokon kokoomalevy. Siinä tätä johtoteemaa ei kuulla, vaan mukana on ainoastaan kahdeksan Karjalaisen ja seitsemän Eppujen aiemmin levyttämää biisiä.

Je suis un homme - JUKAN BIISEJÄ RANSKAKSI

Helmikuun lopussa 1997 julkaistiin Les Frogs yhtyeen esikoisalbumi 'D Part'. Se ansainnee tässä yhteydessä pari sanaa, sillä siitä löytyvät bändin laulajan André Noel Chakerin ranskaksi kääntämät Jukan biisit 'Elle' ('Hän'), 'Madame Change' ('Onni') ja 'Je suis un homme' ('Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään'). Jukkaa itseään kuullaan vierailijana soittamassa huuliharppua sekä viimeksimainitulla biisillä että kappaleella 'Salut ma ville'.

'Je suis un homme' oli ensimmäinen Chakerin Karjalais-käännös. Yksityiskohta, joka on ainakin Andréa jäänyt harmittamaan oli kappaleen nimeen painovirheenä syntynyt väärä artikkeli - kannessa ja platassa lukee feminiini "une", kun muodon pitäisi olla "un". Meikäläisen ranskankielentaidon omaavia asia ei heilauta, mutta ehkä kansainvälisillä vesillä se voi jotakuta oudoksuttaa.

Käännöksiä Jukan biiseihin on muutoin syntynyt englanniksi ja ranskaksi parisenkymmentä, pääosa niistä on tosin edelleen kirjallisessa muodossa. Viimeisimpiä tuotoksia on sanoitus hyllytettyyn Electric Sauna -biisiin 'Kun satu päättyy'. Nauhalle tai levylle käännöksiä on taltioitu toistaiseksi puolisen tusinaa. Mainittujen kolmen kappaleen lisäksi näitä ovat 'Three Old Cowboys' ('Kolme cowboyta', promolevyllä), 'Heroes' ('Sankarit', demonauha) ja extrahieno 'Lifeline' ('Pelastusrengas', demonauha ja demo-CD), kaikki Dallas Waynen tulkitsemina.

Muuta yhteistä tuotantoa on mm. sävellys Dallas Waynen esittämään kappaleeseen 'Snowflake On The Hill'. Se julkaistiin 1996 Radio Cityn promoCD:nä mainostamaan erityistä laskettelutapahtumaa ja se oli ensimmäinen Andrén kanssa tehty uusi biisi.

'D Part' albumista julkaistiin jo 1996 vuoden lopussa omine kansineen tuhannen kappaleen erikoispainos Peugeot-yhtiölle, ja sitä jaettiin ko. kulkuneuvoa kaupitteleville autoliikkeille. Siinä yksi biisi on korvattu kahdella 'Ma Peugeot' -versiolla, mutta kaikki kolme Jukan biisiä ovat molemmilla painoksilla mukana.

'Elle' ja 'Je suis un homme' poimittiin lisäksi Les Frogsien neljä raitaa käsittävälle CD-singlelle, jota on tarjottu kuultavaksi yli 20 maahan.

Mainittakoon lopuksi, että Les Frogs ei ole halunnut mitenkään ratsastaa Karjalaisen tuotannolla, vaan keskinäinen yhteistyö on alkanut ja vahvistunut kuin itsestään. Jukkaa on myös jonkin verran nähty heidän keikoillaan.

 

 

LAURA HÄKKISEN SILMÄT (SILLOISEN DEMOVERSION PERUSTEELLA)

Seuraavan levyn ensi askeleet oli saatu nauhalle helmikuussa 1997. Aihioita kehiteltiin, kunnes sitten vuodenvaihteessa 1997-97 tehtiin äänitykset Finnvoxissa (äänittäjät Dan Tigerstedt ja Risto Hemmi) ja Secret Labouratoryssä (Pave Maijanen) Helsingissä sekä Keltaisessa talossa (Karjalainen).

Uuden levyn vaikutteita voidaan luonnehtia monin, osin ristiriitaisinkin tavoin. Perussoundi on juurevaa, rentoa countryä ja albumilla on useita meneviä bailauskappaleita. Toiselta puolen avainbiisien taustalla on vakavia, "isoja teemoja" ja sävyissä on annettu kuulua läheisiä koskettaneen kuoleman aiheuttama suru. Tavallaan levy toimii siis ainakin kahdella eri tasolla - se sopii kevyempään kuunteluun, mutta antaa siihen syventyvälle myös aivan uusia oivalluksia. Kaj Kujasalon tekemään kanteen on tiivistetty teemojen symbolit - suomalaista juhannusjuhlaa, kuoleman luuranko, liehuvia lippuja, sotilaita, huvimaja...

Biisit ovat pidempiä kuin ennen, enimmillään yli kahdeksan minuutin kestoisia. Musiikkilliset vaikutteet voidaan vertailua varten hakea Dylanilta, Neil Youngilta, The Bandiltä, Rolling Stonesilta, Springsteeniltä, Dr. Johnilta jne. Juurihoitoa siis parhaimmillaan, mutta... ...mukana on lisäksi värejä Senegalista ja Intiasta sekä "venäläistä humppaa" ja suomalaista kansanperinnettä, kaikki tämä sangen hyvin yhteensovitetussa paketissa. Soundeja sävyttävät akustiset soittimet: kitarat ja mandoliini, huuliharppu, basso parilla kappaleella ja etenkin studioon raahattu vanha akustinen piano, jonka "lyhyt" sointi antaa kilkuttaessaan mausteet monelle biisille.

Albumin todennäköisesti (tässä vaiheessa kirjoitetaan demojen pohjalta) avaa yksi avainbiiseistä, countrysävyinen 'On kaikki niinkuin ennenkin'. Nimikappale 'Laura Häkkisen silmät' toi perusdemona mieleen omien lapsuusvuosien ehdottoman suosikin, Bossen ja Robertin 'Nellin palmikon'. Valmiimpi versio lähestyy huuliharppubreikkeineen ja mandoliineineen Dylanin rennoimpia suorituksia, ja tarina on, - no se on hyvä.

'Villi poika', jälleen yksi avainbiiseistä, peilaa Jukan isän lapsuusmuistoja, musiikissa kuuluvat Youngin haikeat vaikutteet. Tätä seuraa 'Prinssi kukkapadassa', jossa vierailee saksofonissa Jukka Tuovinen, ja sen jälkeen kuullaan taitavilla akustisilla kitaroilla koristeltu rytmiluuppi 'Juonitaan ja jeesustellaan'.

'Rock-n-roll' kertoo sankaritarinan, jossa rock-n-roll on tarinan sankari. 'Aulaava Anki' on nimensä mukaisesti "laid back", rentoa jatsahtavaa menoa, jota ryydittää Hepa Halmeen hieno huiluosuus. Gröhn on biisin toinen säveltäjä. Termi "aulaava" oli meikäläiselle uusi, mutta ainakin bändin sisäisessä kielenkäytössä se siis tarkoittaa rentoa meininkiä. Anki on sitten juuri se Anki.

Etukäteisveikkailuissa voisi lyödä vetoa siitä, että suureksi suosikiksi muodostuu 'Pygmit bailaa'. Se on Rolling Stones -poljennolla ryyditetty, lähes studiolivenä taltioitu pitkä kappale. Iskevä nimi, hauskat sanat, rautaisen ammattimainen toteutus ja hyvä bailumeininki - mitäs sitä muuta kaipaa.

'Juhlakentällä' muuttaa sitten sävyä. Tämä Springsteen -tyyppinen rock kertoo kaaren, lähtien nuoren herkkyydestä syttyä asioihin ja päätyen ikääntymisen tuomiin pettymyksiin ja skeptismiin. Fiilistä täydentää uhkaavansävyinen, hypnoottinen 'Vuokses sun', jonka aihepohjalta kuultaa toivottomuus ja kaiken merkityksen menettäminen. Kappaleella vierailevat intialaiset Sabrin veljekset Gulfam (tabla) ja Kamal (intialainen viulu eli sarangi). Heidän taidoistaan kertoi Helsingissä toimiva intialaismuusikkojen agentti, ja Jukka pyysi kaverit levylle mukaan. Veljekset ovat muusikkosukua, sillä heidän isänsä on tunnettu sarangin soittaja ja tehnyt yhteistyötä mm. Ravi Shankarin ja George Harrisonin kanssa.

Hetkellisiä synkähköjä pohjavireitä seuraa yllättävällä tavalla syvän etelän tyyliin svengaava, "käännetty Väinö", eli Gissokhon senegalilainen laulu fosfaatti-alueita hallinnoivasta kuvernööri Madingista. Jukan mukaan senegalilaiselle musiikille on tyypillistä kertoa jostakusta ihmisestä, jonka nimeä laulussa toistetaan. Näin toimi 'Väinö' ja näin toimii 'Mading', nyt vain Jukka on vuorostaan tehnyt biisiin pari suomenkielistä säettä.

Albumin lopetusbiisinä piti alunperin olla keikkabravuurin 'Koko keittiö rokkas'. Se on vanha pelleilybiisi, jonka Jukka joskus sattumalta esitteli bändille ja se otettiin oitis mukaan ohjelmistoon. Kappale kuitenkin katsottiin levyn yleisilmeeseen sopimattomaksi ja jätettiin kokonaan pois.

Levy on kreditoitu J. Karjalaisen nimelle, vaikkakin mukana on koko Electric Sauna, elikkä J. Karjalainen (laulu, kitara, huuliharppu), Mouhamadou L. Malang Cissokho (kongat ja laulu), Pekka Gröhn (piano ja urut), Keimo Hirvonen (rummut), Mitja Tuurala (basso) sekä Tommi Viksten (kitara, mandoliini ja laulu). Vierailijathan tulivat edellä mainituiksi. Viksten on albumin tuottaja, ja miksaukset ovat Tigerstedtin käsialaa.

 

EPILOGI & EDUARDOS AEROPLANE

"...satu päättyy näin..." - tältä erää. Kun edellinen teksti 'Laura Häkkisestä' alunperin kirjoitettiin keväällä 1998, alkoi tuolloin uusi levy olla purkissa, julkaisupäivä oli sittemmin jo tutuksi muodostunut huhtikuun alku. Albumilta siis jätettiin pois päätösraita 'Koko keittiö rokkas' ja koko kakku myi tuplaplatinaa alta aikayksikön. CD:n ohella tehtiin markkinoinnin tueksi Jaana Rinteen kanssa tyylikäs vihkonen - Jukka itse katosi julkaisun aikoihin kuukaudeksi ulkomaille. Singlelohkaisuja albumilta tehtiin kolme - 'On kaikki niinkuin ennenkin', 'Juonitaan ja jeesustellaan' sekä 'Pygmit bailaa', viimeksimainittu myös lyhennettynä versiona.

Lokakuun 1998 puolivälissä sai Karjalaiskäännösten kirjo jännittävän uuden lisän, kun Poko julkaisi Eduardo and his Brazilian Aeroplane -nimisen bändin portugalinkielisen CD-singlen ‘Botão com âncora’ (eli ‘Ankkurinappi’) / ‘Selvagens lupinéias’ (‘Villejä lupiineja’).

Tarina tämän julkaisun taustalla on suunnilleen seuraava: Jukan biiseihin vahvaa hengenheimolaisuutta tunteva, brasilialaissyntyinen Eduardo (Domingues De Jesus) oli bileissä laulamassa yhdessä Annan Hanskin kanssa. Jamimielessä vedetyn ‘Ankkurinapin’ jälkeen juttusille ilmestyi paikalla ollut ja touhuun ihastunut André Chaker. Jutut johtivat siihen, että Eduardo lähestyi viikon kuluttua Warner Bros:a demolla, WB otti yhteyden Jukkaan ja Jukka Eduardoon... Eri vaiheiden jälkeen Poko sitten julkaisi mainitut kaksi biisiä CD:llä. ‘Botão com âncora’ on tosi tyylikäs bossa nova -sovitus ‘Ankkurinapista’. ‘Selvagens lupinéias’ on puolestaan jäänyt hieman “kovaksi“ versioksi, muuta Epe halusi tämänkin kappaleen levylle mukaan.

Brazilian Aeroplane on Brasiliassa suunnilleen 1975 perustettu bossa novaa ja brasilialaisjazzia soittava orkesteri. Nykyinen kokoonpano vaikuttaa Turussa ja siihen kuuluu Eduardon lisäksi neljä suomalaista sekä yksi englantilainen muusikko. Eduardon projektina on pyrkiä viemään Jukan musiikkia, varsinkin portugalia puhuviin maihin. Itse hän on vakuuttunut suomalaisen ja brasilialaisen mentaliteetin samanlaisuudesta, vaikka elämäntapamme ovatkin erilaisia. Aeroplanella on koko joukko Jukan biisejä valmiina käännöksinä odottamassa CD-singlen saamaa palautetta ja mahdollista kokonaisen albumin julkaisua.

Takaisin vielä kuitenkin Karjalaiseen ja sähkösaunaan. Albumin julkaisun jälkeinen bändin keikkakesä oli sangen tiivis ja syys-lokakuussa kiertämistä vielä jatkettiin. Syksyn keikoilla oli hieman yllättäen mukana koko joukko uusia, kehitteillä olevia biisejä. Jukka vetäytyi tuttuun tapaansa niitä jalostamaan Keltaiseen taloon, ja joistakin kappaleista tehtiin keikkojen yhteydessä tätä varten bändidemojakin. Syksyn materiaali pantiin studiossa pakettiin, ja syntyi uusi, uljas, rokkaava 'Electric Picnic'. Siitä enemmän siis muilla sivuilla, mutta tämän historiikin osalta "...satu päättyy, kirjan kannet kii..."

 

Jukka Karjalainen, Discografia:

 

Discografia on pyritty kokoamaan mahdollisimman kattavaksi, puutteet ovat toki mahdollisia ja korjaukset/lisäykset tervetulleita. Jukan mainosbiisit on lueteltu Teoston listojen mukaan. Ns. huoltoasemaversiot on jätetty kahdesta syystä pois: Jukka itse oli sitä mieltä, etteivät ne tänne kuulu. Toisaalta kaikkien tällaisten "kulutustuotteiden", joita löytyi yhteensä parisen tusinaa erilaista, tarkka identifiointi osoittautui ns. haastavaksi tehtäväksi - joukossa oli mukana mm. muutamia karaokekokoomia. Yksi esimerkki viitteenä artikkelin tekstiin tähän silti sallittakoon: Cheetah Digo esittää kappaleen 'Ankkurinappi' mm. äänitteellä "Eri esittäjiä, Mörököllit, JP-musiikki, KASIN 20, 1985".

 

Singlet (vinyyli 7" ellei muuta mainita, PS=kuvapussi):

J. Karjalainen & Mustat Lasit:
Mustat Lasit / Enkeli (KOMPASS KOS 1023, PS) -81
Kolme cowboyta / Apinaorkesteri (KOMPASS KOS 1026) -81
Ankkurinappi / Teräsmies (KOMPASS KOS 1029) -82
SEKin lipputanko / SEKin lippulaulu (SEK-levyt SLS-1, 12" maxisingle, PS) -82
Tatsum tisal / Pelastusrengas (Poko PIS 116, PS) -helmikuu -83
Riley / Jussi olet hyvä (Poko PIS 122, PS) 04.07.83
Oi mikä ihana ilta / Blues on mun kaveri (Poko PIS 137, PS) 18.06.84
Doris / Lallin kumautus (Poko PIS 147, PS) 28.01.85
Mikä mahtaa olla in ? / Tiellä taas (Poko PIS 166, PS) 14.10.85
Sekaisin / Skippadi skappadi (Poko PIS 178, PS) 10.02.86
Irmeli / Mä meen (Poko AUTOM 11) -elokuu -86
Runo / Hölösuu (Poko PIS 206, PS) 16.03.87
Merenneitoni ja minä / Kuljen ympyrää (Poko PIS 239, PS) 09.06.88
Hän / Sudenkorento (Poko PIS 244, PS) 01.09.88
Keinu kanssani / Lumipallo (Poko AUTOM 18) -marraskuu -88
Tähdenlento / Oot niin hyvä mulle (Poko PIS 268, PS) 09.11.89

J.Karjalainen & Mustat Lasit - Topi Sorsakoski & Agents:
Live: Viimeinen laulu / On kesäyö (Parlophone 006-1385457, PS) -marraskuu -88

J. Karjalainen:
Aurinko, lemmi häntä puolestani / Tohvelikulkuri (Poko PIS 272, PS) -90
Pompi, Zombi ! / Pariisi, Motala ja Hilversum (Poko PIS 277, PS) 05.07.90
Aurinko, lemmi häntä puolestani / Pompi Zombi (Poko AUTOM 22) 31.05.90

J. Karjalainen Yhtyeineen:
Telepatiaa/Avaruuden ikkuna (Poko PIS 311, PS) 13.03.1992
Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään / Espanja (Poko AUTOM 23) 03.06.92
Villejä lupiineja / Laulumies (Poko JRAHIS 94) 13.04.94

 

CD-singlet (PS=kuvakannet):

J. Karjalainen Yhtyeineen:
Telepatiaa/Avaruuden ikkuna (PSCDS 8, PS) 13.03.92
Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään/Sua muistin jääkukkasin/
Iso musta koira/Kolme cowboyta (PSCDS 15, PS) 26.06.92
Villejä lupiineja / Laulumies (PSCD 44, PS) 14.03.94
Mä tahdon olla lähellä sinua / Volframisydän (pitkä versio) (PSCD 49, PS) 6.6.94

 

Promolevyt (CD-formaatti):

J. Karjalainen:
Aurinko, lemmi häntä puolestani / Hän tekee kiusaa / Pompi, Zombi ! /
Tohvelikulkuri (Poko PROMOCD 1, PS) -huhtikuu -90
Luuranko rämisee/ Höyhen ilmassa/ Päiväkirja (Poko PROMOCD 4) 10.4.91

J. Karjalainen Electric Sauna:
Tyttöni mun / Missä se Väinö on (Poko PROMOCD 17) 11.3.96
Keihäänkärki (Poko PROMOCD 23) 11.11.96

 

LP:t: (liitteet alkuperäispainosten mukaan, INN=kuvall. sisäpussi, INS=liitesivu)

J. Karjalainen & Mustat Lasit:
J. Karjalainen ja Mustat Lasit (Kompass KOLP 31) INN, -81
Yö kun saapuu Helsinkiin (Kompass KPLP 44) INN, -82
Kokoelma (Kompass LJMK 1028) -83
Tatsum Tisal (Poko PÄLP-41) -helmikuu -83
Tunnussävel (Poko PÄLP-49) INN, 07.11.83
(kasetilla bonukset 'Ankkurinappi' ja 'Elina, anna tukkasi kasvaa')
Doris (Poko PÄLP-60) INN, 11.03.85
(kasetilla bonukset 'Ritari jätkä' ja 'Lallin kumautus')
Varaani (Poko PÄLP 68) INN, 03.03.86
Kookospähkinäkitara (Poko PÄLP-77) INN, 06.04.87
Poko-Klassikko (Poko KLASS 10) mini-LP, kokooma, 02.11.87
- Sekaisin-biisistä aiemmin julkaistusta poikkeava remix-versio
Lumipallo (Poko PÄLP-92) INN, 22.09.88
Live (Poko PÄLP-107) 23.11.89

J.Karjalainen:
Keltaisessa talossa (Poko PÄLP 104) INN, INS, 20.04.90
Suurimmat hitit (Poko PÄLPTV 138) INN, 16.11.92
(Vinyylillä bonukset 'Elina, anna tukkasi kasvaa', 'Päiväkirja' ja 'Apinaorkesteri')

J.Karjalainen yhtyeineen:
Päiväkirja (Poko PÄLP 117) INN, 24.04.91
Tähtilampun alla (Poko PÄLP 133) INN, 1.4.92
Tähtilampun alla: A-puoli / Big Lupu (22-pistepirkko): A-puoli, koelevy

 

CD:t

J. Karjalainen & Mustat Lasit:
J. Karjalainen ja Mustat Lasit (PokoCD 95) 1.2.93
Yö kun saapuu Helsinkiin (PokoCD 96) 1.2.93
Tatsum Tisal (PokoCD 46) 23.03.90
Tunnussävel (PokoCD 47) 23.03.90
(bonukset 'Ankkurinappi' ja 'Elina, anna tukkasi kasvaa')
Doris (PokoCD 3) 18.08.86
Varaani (PokoCD 4) 25.08.86
Kookospähkinäkitara (PokoCD 10) 04.05.87
Lumipallo (PokoCD 22) 22.09.88
Live (PokoCD 37) 23.11.89

J.Karjalainen:
Keltaisessa talossa (PokoCD 34) INS, 20.04.90
Suurimmat hitit (PokoCD 138) 16.11.92
LAURA HÄKKISEN SILMÄT (PokoCD 215) 1.4.98

J.Karjalainen yhtyeineen:
Päiväkirja (PokoCD 59) 24.04.91
Tähtilampun alla (PokoCD 133) 1.4.92
Villejä lupiineja (PokoCD 159) 1.4.94

J. Karjalainen Electric Sauna:
Electric Sauna (PokoCD 180) 1.4.96

 

"Sivubändit"

Talkin' Machine needles: Leatni / Hatase (Renne Records RES-001, 7", PS) -81

Jinx: I Can’t Be Satisfied / Pepe Ahlqvist-Kalle Jämsen: Sweet Home Chicago
(Järvenpään Blues-Jazz Diggarit ry, Diggari Records JBJD 1, 7", PS) -83

PAPU JA POJAT: Westerlund / Mä lähden pois (Amulet HOPE 15, 7“, PS) -84
säv., san., sov. molemmilla kappaleilla

Eri esittäjiä, Suomi soi 2 (LJLP 2) -84
säv., san., sov. kappaleella Helle, esittäjä Papu ja Pojat

PAPU JA POJAT: Papu ja Pojat / Mä lähden pois (Polarvox LIPS 1, 7") -89
säv., san., sov. molemmilla kappaleilla

PAPU JA POJAT: Helle / Sebastian (Polarvox Promotional copy, PROMO 19, 7") -90
säv., san., sov. molemmilla kappaleilla

PAPU JA POJAT: Sibelle/Sauvage (Polarvox, 12" koelevy, PS) -90, ei julkaistu
säv. molemmilla kappaleilla

PAPU JA POJAT: Papu & Pojat (Polarvox KISSLP 1003 / KISSCD 1003) -90
säv., san., sov. kaikilla kappaleilla

 

 

Mainokset (mainosbiisit aakkosissa, Teoston rekisteröintipäivä, kreditit)

Diddli, 02.12.85, säv., san.
Dr. Pepper, 01.02.85, säv. ja san. Karjalainen - Finer
Elovena-love, 24.04.91, san.
Express-bussit, 19.08.94, säv.
Fazerin karkkimaa, 11.11.94, säv.
Haribo, 04.11.88, säv., san.
Isku, 26.08.85, säv.
Jaffa Grape, 27.05.83, säv.
Jaffa, 04.10.84, säv. Karjalainen - Nieminen
Jogy, 01.02.85, säv. Karjalainen - Kuusi
K-Kauppa, 01.01.81, säv.
Keksi keksi kaurakeksi, 21.10.92, säv., san.
Kiss-Kiss, 08.09.96, säv.
Kotimainen kasvis, 20.10.90, säv., sov.
Lähekkäin, 27.05.83, sov., esitys.
Lähijuna, 21.10.92, säv., san.
Metallii, 02.12.85, säv., san.
Nuollaan postimerkkejä, 09.03.94, säv., san., sov.
OK-lehti, 27.05.83, (kesto 1.00), säv. Karjalainen - Finer
OK-lehti, 21.11.83, (kesto 3.00), säv. Karjalainen - Finer
Paulig, 01.01.78, säv.
Proffa pastilli, 27.05.83, säv.
Puhumalla paras, 01.01.79, säv.
Rexona, 27.05.83, säv.
Serti - se on koiranelämää, 23.04.91, säv.
Sportnäkkäri, 01.01.80, säv. Karjalainen - Kuusi
Sun Fun, 23.06.87, säv., san.
Tervetuloa Iskuun, 02.12.85, säv.
Tropic ja aurinko, 80-luvun alku, ei teoston listoilla, säv., san. ja esitys
Tropic ja kesä, 05.08.94, säv. ja san. Karjalainen - Kuusi
Tule Helsinkiin, 09.01.90, säv.
Vaasaan, 09.06.93, säv., san.
Valio, 04.10.84, säv.
Voi-laulu, 02.12.85, säv., san


J. Karjalainen/Karjalaista muiden levyillä:

Leena Nilsson: Tää on mun elämää (TÄLP-1, LP) -83
säv, san., sov. kappaleella Ankkurinappi

Tori: Elämää juoksuhaudoissa (Amulet HOPE 1, LP) -83
san. (nimellä Robert Konto) kappaleella Palapeli

Tori: Silloin tiesin sun lähtevän (Amulet HOPE 7, LP) -84
san. (nimellä Robert Konto) kappaleella Kulkuri

SLEEPY SLEEPERS: Suomen poliisit (Beta 4000, LP) -84
säv. kappaleella Kun kohdattiin teki kipeää (=Ankkurinappi, kreditoitu tekijänimelle Pecos Bill)

Saku ja lapset: Viisas liikunta -vireä sydän (Suomen kuntourheiluliitto, 7", PS) -84
säv., san., sov. kappaleella Vireä sydän

Sakari Kuosmanen: Pariisi / Pudonnut enkeli (HOPE 20, 7“) -85
Sakari Kuosmanen: Pariisi (remix) / Pudonnut enkeli (HOPEX 21, 7“) -85
Sakari Kuosmanen: Sakari Kuosmanen (Amulet WISH 10, LP) -85
säv., san. Karjalainen-Kuosmanen kappaleella Pudonnut enkeli (LP:llä kaksi eri versiota)

RAULI BADDING SOMERJOKI: Laivat (AABLP 101, LP) -85
huuliharppu kappaleella Suonkulkija

T.T. Oksala: Shore Stories (M&TT LHLP-109, LP) -88
säv., san. Karjalainen-Bent kappaleella Sahara Bound

Eri esittäjiä: Kallista on ja halvalla menee, Eero Koivistoisen laulusävellyksiä
(Pro Records PRO 004, LP) -88
san. kappaleella Lottovoittaja, esittäjä Pepe Ahlqvist

Juliet Jonesin Sydän: Liisasta Liisaan (Poko FORMULA 13, MiniLP) -89
säv. Karjalainen-Hohtari, san. kappaleella Hippa

Sakari Kuosmanen: Tähteni taivaalla / Nuori soturi (Polarvox PROMO 14, 7") -89
Sakari Kuosmanen: Suurin onni (Amulet WISH 32, LP) -89
säv., san.Karjalainen ; sov. Karjalainen-Kuosmanen kappaleella Tähteni taivaalla
san. kappaleella Nuori soturi

Kalevi Nyman: Pelastusrengas/Muistoja Rhodokselta (J-Sävel JSS-001, 7", PS) -90
Kalevi Nyman: Sulle yksin laulelen (Minimusic MIC-247, kasetti) -90
säv., san., sov. kappaleella Pelastusrengas

Eri esittäjiä: Sportti hitit (Suomen Valtakunnan Urheiluliitto, SPORTLP 1, LP) -90
säv., san. kappaleella Fairplay, esittäjä Sakari Kuosmanen

ARTISTIT AVOHAKKUITA VASTAAN: Talaskangas Rap / Talaskangas Rap (instr.edit) (Megamania MGX 158, 12", PS) -90

Paperiinot: Herää! Herää! / Mappi Ö (Paperinkeräys PK-001, 7", PS) -90
säv., sov. molemmilla kappaleilla

Eero Raittinen: Mies Matkallaan (Sony 471695-2, LP) -92
säv., san.,sov. kappaleella Mä heitän kaikki pois

Veli-Matti Järvenpää: Särkijärven bolero (AMFCD 2003, CD) -92
suom. sanat ja laulu kappaleella Sua muistin jääkukkasin (Streets of Bakersfield)

Kari Tapio: Sinitaikaa (AXRCD 1044, CD) -93
säv., san. kappaleella Extrapallo

Dallas Wayne: Buckle Up Baby (AMFCD 1009, CD) -93
san. kappaleella Passed Up By Time
säv. kappaleella She (Hän)

Kalevi Nyman: Kaksi kulkijaa (JUPCD 3, CD)
suom.sanat ja stemmalaulu kappaleella Portilla kirkkomaan (Down By The Willow Garden)

Veli-Matti Järvenpää: Tex-Mex Quintet (AMFCD 2010, CD) -94
säv., san. kappaleilla Kesäniemi sekä Satu ja Tatu

Samuli Edelman: Ihana Valo (BMG/RCA 74321 208422, CD) -94
san. kappaleelle Palava pää

Susanna Haavisto: Peili (Sony Music 32-475961-10) -94
san. kappaleella Tonttu Yksinäinen

ERI ESITTÄJIÄ: Musiikkia elokuvasta Esa ja Vesa, auringonlaskun ratsastajat
(POKOCD 104, CD) -94
J. Karjalainen & Mustat lasit: biisit Tatsum Tisal ja Mä meen

Eri Esittäjiä: Amigo-yhtiön promoCD (AMFPR 4) -95
säv. kappaleella Three Old Cowboys (Kolme cowboyta), esittäjänä Dallas Wayne
säv., san. ja laulu kappaleella Naisen syytä kaikki tää on (V-M Järvenpää/Pitkä hehku)

Veli-Matti Järvenpää: Pitkä hehku (AMFCD 2015, CD) -95
säv., san. ja laulu kappaleella Naisen syytä kaikki tää on
säv., san., sov. ja laulu kappaleella Unohtuneet

Arto Tamminen: Kadonneen saaren laulukirja (BMG/RCA 74321 222972, CD) -95
san. kappaleella Jäinen maa

Samuli Edelman: Tuhat Yötä (BMG/RCA 74321 332712, CD) -95
säv., san. kappaleella Mä jaksan odottaa

Pate Mustajärvi, Sakari Kuosmanen & Kiekkoleijonat ´95: Sankarit (Poko MM95, CD) -95
säv., san., sov. nimikappaleella, CD sisältää siitä neljä eri miksausta:
Radio-mix / Original-mix / Kiekkoleijonat eturivissä -mix / KaraÅke-mix

Souvarit: Karpaasin lauluja (AriCD 01, CD) -95
( esittäjänä Souvarit & Lasse Hoikka & karpaasi Jari Isometsä )
säv., san. kappaleella Sankarit

Dallas Wayne: Snowflake On The Hill (Radio City PromoCD, ei koodia) -96
säv. kappaleella Snowflake On The Hill

Eri Esittäjiä: Leijonat (Suomen jääkiekkoliitto, Fazer 0630 14629-2, CD) -96
säv. Karjalainen - Tamminen, san. kappaleella Leijonat, esittäjänä Offside
säv. Karjalainen - Tamminen kappaleella Team Finland, esittäjänä Offside

LES FROGS: D Part (FROGCD01, CD, "Peugeot-versio") -96
LES FROGS: Elle/Le Caravane/Je suis un homme/Souvenirs (FROGCD02, CD-single) -96
LES FROGS: D Part (FROGCD03, CD) -97
säv: kappaleilla Elle (Hän) sekä Madame Change (Onni)
säv. ja huuliharppu kappaleella Je suis un homme (Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään)
huuliharppu kappaleella Salut ma ville

KALEVI NYMAN: Aika on anteeksi antaa/Kuin tunteeton/Muistoja vain
(TEXCDS-2, kolmen biisin CDS) -96
suom. sanat kappaleella Kuin tunteeton (How Insensentitive)

ERI ESITTÄJIÄ: Musiikkia TV-sarjasta Tähtilampun alla (PokoCD 199, CD) -97
sisältää J. Karjalaisen ja Eppu Normaalin aiemmin levyttämiä biisejä

ERI ESITTÄJIÄ: Kolmen sepän rumba (Warner 3984 21043-2, HeSa-kokoomalevy, CD)-97
säv., san. Karjalainen - Rinne kappaleella Kuuntelen ääniä kaupungin, esittäjänä Pink

Pate Mustajärvi: Vol. 4 (PokoCD 205, CD) -98
säv., san. kappaleella Pohjoisen mies

Eduardo and his Brazilian AErOplane: Botão com âncora / Selvagens lupinéias
(PSCD 113, CD-single) 12.10.1998
säv. käännösbiisit Ankkurinappi ja Villejä lupiineja

 

MUUTA TUOTANTOA

"J. Karjalainen ja Mustat Lasit - laulukirja", Love-kustannus, ISBN 951-9377-23-9, -92